 |
| Kuva: Hunajayhtymä |
En ole hiilijalanjälkilaskennan asiantuntija, mutta olen useamman vuoden seurannut aiheen ympärillä käytävää keskustelua. Sen pohjalta siis muutama näkemys aiheeseen.
Yleisesti ottaen kasvipohjaisten tuotteiden hiilijalanjälki on alhaisempi kuin eläinperäisten.
Siksi juustolla ja jauhelihapihveillä on korkea hiilijalanjälki, kun taas leivällä tai härkäpapupyöryköillä alhainen. Vastaavasti pakasteiden hiilijalanjälki on korkeampi kuin tuoretuotteiden tai esimerkiksi kuivaamalla säilöttyjen.
On siis ymmärrettävää, että myös hunajan hiilijalanjälki jää alhaiseksi. Hunajan tuotanto ei vaadi esimerkiksi peltojen muokkausta tai lannoitusta.
Tuotantotavat painavat eniten hiilijalanjäljessä
MTT:n laskelmien mukaan hunajan tuotanto muodostaa selvästi suurimman osan hunajan hiilijalanjäljestä eli 75 prosenttia. Tähän kuuluvat mm. mehiläishoidon vaatimat ajot ja muut toimenpiteet sekä hunajan linkous ja käsittely.
Pakkaaminen on hunajan hiilijalanjäljestä kymmenen prosenttia, itse pakkaus yhdeksän prosenttia ja kuljetukset kuusi prosenttia.
Myös nämä luvut ovat linjassa yleisissä hiilijalanjälkeen liittyvissä elintarvikkeiden luvuissa: se, tuotetaanko ruoka lähellä meitä vai tuhansien kilometrien päässä, on hyvin pieni osa hiilijalanjälkeä. Sen sijaan hunajapurkinkin hiilijalanjälki kasvaa selvästi, jos omalla autolla ajetaan varta vasten ostamaan kyseinen tuote muutaman kilometrin päästä.
Hiilijalanjälki on vain yksi osa ympäristövaikutuksia
Niin kivaa kuin hiilijalanjälkien tutkailu onkin, niin mielestäni hiilijalanjäljissä on omat ongelmansa.
Ensinnäkin yhtenäisten mittareiden ja laskentatapojen muodostaminen on vaikeaa. Hiilijalanjäljen arviointi on huomattavasti vaikeampaa kuin esimerkiksi elintarvikkeen energiasisällön. Hiilijalanjälkeen voi vaikuttaa niin raaka-aineen alkuperämaa kuin satokausi lukuisten muiden tekijöiden ohella.
Hunajankin kohdalla yksittäisen hunajantuottajan toimet vaikuttavat paljon: ajetaanko pesille 30 kilometrin matka autolla vai hoidetaanko pesät lyhyemmän matkan päässä ja välillä vaikka fillaroiden?
Toisekseen hiilijalanjälki on vain yksi elintarvikkeen ympäristövaikutuksista kertova tekijä. Vaikkapa vedenkulutus tai tuotteen kokonaiselinkaaren vaikutukset eivät hiilijalanjäljessä näy.
Esimerkiksi hunajan kohdalla se ei huomioi sitä, että mehiläiset vaikuttavat ratkaisevasti kasvien pölytykseen. Sitä kautta hunajantuotanto tuottaa myös hyötyä.
Yleisillä linjauksilla voi helpoiten pienentää ruokansa hiilijalanjälkeä
Mitä pidemmälle jalostetusta elintarvikkeesta on kysymys, sitä haastavammaksi hiilijalanjäljen arviointi menee. Usean raaka-aineen sekä jalostusketjujen yhdistelmä on hiilijalanjälkimittareille vaativa homma.
En siis ihmettele, että maailmalta on kuulunut viestejä, joiden perusteella
esimerkiksi kauppaketjut ovat vähentäneet intoaan saada hiilijalanjälkimerkintöjä tuotteisiin. Hiilijalanjälkien arvioinnilla on arvonsa, mutta jokaisen tuotteen merkintöjen sijaan on helpompi antaa yleisiä ohjeita.
Eli siis syömisen kohdalla esimerkiksi kasvipohjaisten tuotteiden lisääminen ja eläinperäisten vähentäminen, ruokajätteen minimointi, riisin vaihtaminen ohraan tai perunaan, kauppamatkojen (minimoi oman auton käyttö) ja ruuan valmistustapojen miettiminen (esimerkiksi pitkä kypsennyt uunissa nostaa ruuan hiilijalnjälkeä).
Aiheesta lisää:
MTT:n hiilijalanjälkisivut
Ruokatieto: Puhtaaksi syöty lautasellinen kasvislähiruokaa on kotitalouden ilmastoteko
HS.fi: Hiilijalanjälki kertoo, oletko hyvä ihminen (7.11.2008)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti