Tutustumisvierailu helsinkiläismehiläisiin

Eilen pääsin elämäni ensimmäistä kertaa katsomaan mehiläisiä pesillään. Sehän oli tietysti hienoa ja mielenkiintoista! Jarmo Korhonen, jolla on nelisen vuotta ollut mehiläisiä Helsingin Puistolassa omakotitaloalueella, kutsui minut vierailulle.

Pyysin mukaani mm. Kemikaalicocktail-sivustoa pitävän toimittaja Noora Shinglerin. Noora nimittäin keväällä tavatessamme mainitsi, että häntä kiinnostaisi perehtyä mehiläistenhoitoon omaa hunajantuotantoa ajatellen.

Korhonen ja hänen puolisonsa Maria Laamanen myyvät tuotteitaan Planbee Helsinki -tuotenimen alla niin suoraan kotoaan, muutamille ruokapiireille sekä esimerkiksiksi myyjäisissä. Helsingin lisäksi heillä on pesiä saaristossa.

Jarmo kertoi laajasti niin mehiläistenhoidosta kuin hunajatuotteista. Nyt minullakin on jo hieman parempi käytännön tuntuma siihen, mitä kaikkea toimintaan liittyy.

Jarmoa pääsee kuulemaan myös huomenna lauantaina Goethe-Instituutin ja Dodo ry:n kaupunkimehiläisseminaarissa Helsingissä. Lisäksi jututin Nooraa hänen hunaja- ja mehiläissuhteestaan: julkaisen sen tekstin ensi viikolla.

Jarmo kertoo, miten hunaja lingotaan ja miten linko toimii.

Esittelyssä mehiläishoitoon tarvittavaa välineistöä. Aloittelijoille myydään paketteja,
joissa on esimerkiksi mehiläispesä, syöttölaatikko, haalari, käsineet, harja,
kakkupihdit, savutin, pesätaltta, kuorimahaarukka, hunajalinko, siivilä ja säiliö.
Usein pakettien mukana voi ostaa myös mehiläiset, mutta ne voi hankkia myös muuta kautta.
Lisäksi kustannuksia voi syntyä muista materiaaleista ja esimerkiksi hunajapurkeista.
Jarmo arvioi, että alkuun pääsee noin tuhannella euroa.  

Sitten saimme pukeutua vaadittavaan vaatetukseen. Viime kesänä Planbee Helsinki kokeili
myyntikojua, josta sai viisi euroa jättämällä hunajapurkin. Jarmon mukaan
yhtään purkkia ei hävinnyt ilman maksua, vaan ennemminkin rahaa oli jätetty
jopa enemmän kuin vaadittu summa.

Savutin valmistellaan tositoimiin. Pesään tupsauteltu pieni savumäärä
hämää mehiläiset kuvittelemaan tulipalovaaraa, ja sen vuoksi ne
syövät kupunsa täyteen. Vatsa täynnä mehiläiset ovat leppoisampia.
Pesät näkyvät taustalla.

Jarmo kävi pesän läpi ja totesi,että hyvältä näyttää.

Lopuksi vielä varroapunkkien määrän tarkkailua varten sujautettiin
pesän alaosaan levy. Punkit tipahtavat levylle, ja kun ne lasketaan,
saadaan tietää, mikä on pesän punkkitilanne. 

Kuvasin myös videolle pesälle menemistä ja sen tutkailua. Koska kunnon mikrofonia ei ollut, niin tuuli suhisee. Mutta mehiläisiä sentään näkyy!