perjantai 29. kesäkuuta 2012

Mansikkaa ja valkosuklaavaahtoa



Mansikkasato on ollut myöhässä tavanomaisesta kylmän sään vuoksi. Avomaan mansikoita ei vielä valitettavasti saa, mutta harson alla kasvatettuja marjoja on jo kaupan. Eilen ostin torilta kesän ensimmäisen rasian (ja tänä aamuna jo toisen..) ja kylläpä oli hyvää! 

Hunaja sopii mansikoiden kanssa erinomaisesti yhteen. Sitä voi käyttää mm. mansikkaleivonnaisissa, mutta myös hilloissa ja säilönnässä. Tulen myöhemmin kirjoittamaan lisää hunajan käytöstä säilönnässä, kunhan päästään poimimaan marjoja. Vielä ei nimittäin mansikkapelloille päästä: Hedelmän- ja marjanviljelijäin liitosta kerrotaan, että itsepoimijat pääsevät tositoimiin arviolta heinäkuun toisella viikolla. Koko maassa mansikkasato on jopa puolitoista viikkoa myöhässä normaalista. Hedelmän- ja  marjanviljelijäin liitosta kuitenkin uskotaan, että sato tulee olemaan kaikesta huolimatta hyvä, viime vuoden tasolla.

Tein mansikoiden kanssa valkosuklaavaahtoa. Tässä on nopea ja helppo herkku viikonlopulle.

Valkosuklaavaahto (neljälle)

150 g valkosuklaata
2 dl kuohukermaa
1 dl maitorahkaa
1-2 rkl juoksevaa hunajaa

Sulata valkosuklaa ja anna sen jäähtyä hieman. Vaahdota kerma ja lisää maitorahka sekä hunaja. Lisää valkosuklaa joukkoon. 

Herkuttele mansikoiden kanssa! 

maanantai 25. kesäkuuta 2012

Elefantit, hus!

Miten elefantit liittyvät hunajaan ja mehiläisiin? Luin ulkoministeriön Kehitys -lehdestä Petri Burtsovin artikkelin siitä, kuinka ugandalaiset taistelevat elefantteja vastaan mehiläisten avulla. Elefantit käyvät syömässä peltojen viljelyksiä ja paikalliset viljelijäyhteisöt ovat olleet suuressa hädässä, kun koko  sato saattaa mennä toisiin suihin. Omumashakan kylässä onkin nyt käynnissä pilottihanke, jossa elefantteja vastaan taistellaan mehiläisaitojen avulla. Viljelijät säästyvät näin satotappioilta ja saavat lisäksi hunajaa myytäväksi. Mehiläisistä on siis moneksi!

Pesien välillä oleva ansalanka avaa pesälaatikon. (Kuva: Petri Burtsov)
Mehiläisaita toimii siten, että pesiä laitetaan suojeltavalle alueelle 10-20 metrin välein. Pesien välissä on ansalanka. Kun elefantti osuu lankaan, viereinen mehiläispesä aukeaa ja mehiläiset hyökkäävät äkäisinä tunkeutujan kimppuun. Elefantit eivät siedä mehiläisten pistoja ja lähtevät pois. Pistot eivät kuitenkaan vahingoita norsua samalla lailla kuin viljelijöiden aiemmin käyttämät sähkö- ja piikkiaidat. Norsun muisti pätee myös tässä, ja vähitellen eläimet alkavat välttelemään koko aluetta jo kuullessaan mehiläisten surinan. Mielestäni tämä on kätevä karkoitustapa.

Mehiläispesät paitsi häätävät kärsänaamat pois, myös tuottavat hunajaa, jonka tuloilla tuottaja voi parantaa elintasoaan. Paikalliset käyttävät myös mehiläisten tuottamaa propolista lääkkeenä. Yksi pesien tärkeä tehtävä on myös pölyttää kasveja.

Projektin taustalla on Oxfordin yliopisto ja lontoolainen Save the Elephants -kansalaisjärjestö, jotka ovat yhteistyössä tehneet laajaa tutkimustyötä elefanttien parissa Itä-Afrikan alueella. Elefantit voivat tuhota koko sadon yhdessä yössä, joten menetelmällä parannetaan merkittävästi alueen ruokaturvaa.

Meillä Suomessa mehiläiset eivät suuria eläimiä vastaan tehoa eikä pesistä olla viritetty ansoja. Päinvastoin, mesikämmenet ovat olleet monin paikoin mehiläispesien kimpussa, kuten tässäkin blogissa on jo aiemmin kerrottu. Hunaja maistuu näemmä kaikille!

keskiviikko 20. kesäkuuta 2012

Juhannusgrilli ja -sauna kuumaksi!

Juhannuksena on lupa valvoa ja herkutella. Suurin osa suomalaisista lähtee jo huomenna maalle ja mökeille nauttimaan luonnonrauhasta. Kannattaa varata hunajapurkki myös mökille mukaan - siitä on moneksi juhannuksenakin. Porukkaa saattaa kokoontua paljonkin ja mikäpä on silloin sen helpompi kesäruoka kuin grilliruoka. Hunajasta saa grillipihveihin ja vartaisiin helposti maukkaan marinadin. Viime viikonloppuna luonani oli paljon ystäviä grillaamassa, ja seuraava marinadi oli kiireen keskellä nopea ja helppo ratkaisu. Kaikkia raaka-aineita kiiviä lukuunottamatta löytyi jo valmiiksi kaapista.


Nopea hunajamarinadi lihalle tai kasvisvartaille

4 rkl öljyä
1 rkl ketsuppia
2-3 rkl hunajaa
2 rkl soijakastiketta
2 rkl sweet-chili-kastiketta
pieni pala kiivi-hedelmää
(maun mukaan mustapippuria ja valkosipulia)

Sekoita kaikki ainekset keskenään maustaen pippurilla ja valkosipulla makusi mukaan. 
Tee mielesi mukaan esim. kasvisvartaita tai grillipihvejä. Kiivi-hedelmää laitoin marinadiin siksi, että se sisältää entsyymejä, jotka mureuttavat pihviä. Kiiviä ei kannata kuitenkaan laittaa liikaa, vajaa puolikas soseutettuna riittää hyvin. Liharuokia kannattaa marinoida 1-2 tuntia ennen paistamista tai laittaa ne vaikka jo edellisenä iltana jääkaappiin marinoitumaan. Sivele kasvisvartaita marinadilla ennen grillaamista ja sen aikana.

Saunahunaja hemmottelee juhannuksena

 

Suomalaiseen juhannukseen kuuluu tietenkin myös saunominen ajan kanssa. Juhannuksena voisi kokeilla pientä lisähemmottelua saunahunajan avulla. Hunajassa on ihoa suojaavia ja hoitavia entsyymejä, ja lisäksi se kuorii ihon pintasolukkoa. Kipeät lihaksetkin saavat kyytiä, kun niitä hieroo hunajalla saunan lämmössä.

Saunahunajaa johon on sekoitettu esim. eteerisiä öljyjä myydään usein erikseen. Voit myös käyttää tavallista hunajaa - ota vaikkapa hunajapurkin loppu saunaan ja levitä jäljelle jääneet hunajat ihollesi. Hunajan annetaan vaikuttaa saunan lämmössä, jolloin kiteet sulavat ja sokerit alkavat imeä nestettä. Kuona-aineet poistuvat hikoilevasta ihosta. Kun hunaja on vaikuttanut riittävästi, huuhtele se pois. Näin raikkaana ja rentoutuneena on hyvä katsella juhannuskokkoa!



Hyvää juhannusta kaikille!

perjantai 8. kesäkuuta 2012

Mehiläisillä on oma talo puutarhan maailmannäyttelyssä - ansaitusti!


Kävin reilu kuukausi sitten Hollannissa yhdessä maailman suurimmista puutarhanäyttelyistä. Floriade -maailmannäyttely järjestetään joka kymmenes vuosi ja tuo puutarhamaana tunnettuun Hollantiin entistä enemmän kasveista innostuneita turisteja ja ammattilaisia. Odotukseni Venlon kaupunkiin rakennetusta Floriadesta olivat suuret, koska ihan jo perus-Hollanti on puutarhapuolella niin upeaa. Minut kuitenkin yllätti kaiken muun lisäksi todella iloisesti se, kuinka pölyttäjät - etenkin - mehiläiset oli huomioitu näyttelyssä. Näyttelyn ratkaisuista voikin jokainen ottaa mallia vaikkapa omalla pihallaan. 

Näyttelynä Floriade tarjoaa jokaiselle jotakin. Siellä voi ihastella kukkaloistoa tai tutustua alan uusimpiin innovaatioihin. Suuri näyttely on myös varsinainen viihdepläjäys mm. kilometrin pituisen köysiradan ja päivittäisten taide-esitysten ansiosta.
  
Kukkaloisto Floriadessa on loppumaton.

"Do you want to be a bee?"


Tuo kysymys saa mehiläisihmisen riemastumaan! Floriaden 40 hehtaarin näyttelyalueella on nimittäin omistettu kokonainen talo mehiläisille. Kun talon vahtimestari kysyi ”Do you want to be a bee”, hän hieman naurahti riemukkaalle myöntävälle vastaukselleni. Tässä talossa vieraat saavat olla hetken mehiläisiä, käyskennellä pihamaalla mehiläisen näkövinkkelistä etsien parhaita mesi- ja siitepölykasveja. Kävijät saavat skannerin, jonka avulla he voivat ”mitata” kuinka hyvä mesikasvi on kyseessä.
Kaikenikäiset vierailijat tutustuivat näin käytännön kautta tärkeisiin mehiläiskasveihin. Sisätiloissa on tarjolla kaikille hyödyllistä tietoa mehiläisistä ja maailman mehiläistaloudesta.

Skanneri paljastaa, mikä kasvi on mehiläiselle tärkeä ravinnonlähde.

 

Rakentaen turvaa pölyttäjille

Oman talon lisäksi pölyttäjät on huomioitu koko näyttelyalueella. Erilaisia pesä- ja suojapaikkoja on joka puolella. Jossain muualla voisi kuvitella että hyönteiset halutaan pitää kaukana näyttelyvieraista, Hollannissa ihmiset ja ötökät tuodaan samalle penkille. Floriaden lepopenkkien alle onnimittäin rakennettu erilaisia suojia erakkomehiläisille sekä muille hyönteisille. Penkit olivat mielestäni sen verran hienoja ja erilaisia, että miksei sellaisia tekisi vaikka oman mökin pihaan. Samalla tulisi pihapiiriin enemmän pölyttäjiä turvaamaan puutarhan satoa. 


Ylipäänsä luonnonpölyttäjille olisi helppoa rakentaa pesäpaikkoja ja turvata siten monimuotoisuutta. Vaikkapa vain lautaan poratut reiät kelpaavat jo toisille. Jos kesälomalla tekeekin mieli nikkaroida, voi tehdä linnunpönttöjen lisäksi pölyttäjille koteja. Jos ne eivät tälle kesälle enää ehdi pesimään, olisivat ne ensi keväälle valmiina.

Hollannissa ja Belgiassa näkyy paljon näitä rakennettuja pesäpaikkoja myös suunnittelussa. Esimerkiksi erään uuden hollantilaiseen yliopistorakennuksen pihaan suunniteltiin alusta alkaen "tilat pölyttäjille".

Pesien tekeminen esim. erakkomehiläisille ei vaadi mahdottomia puusepäntaitoja tai työkaluja - pelkällä poralla pääsee jo alkuun!
Osa suomalaisista kesälomailee täällä kotimaassa, mutta toiset suunnittelevat vielä, mihin päin maailmaa sitä lähtisi. Mikäli päätätte lähteä Hollantiin, suosittelen kyllä Floriadea monipuolisena puutarhakohteena. Näyttely on auki lokakuun 6. päivään saakka. 



torstai 7. kesäkuuta 2012

Herkutellen kesän läpi: laventeli-hunajakakku

Viikonloppu lähenee, joten tässäpä jälleen yksi kesäinen jälkiruokaherkku. Ostin pari viikkoa sitten hetken mielijohteesta parvekkeelleni laventeliruukun. Tietysti joku muu ei niin makea mauste olisi ruuanlaitossa käyttökelposempi, mutta kun tuo tuoksui niin hyvälle ja oli niin kauniskin. Mietin tovin, mihin kaikkeen laventelia voisi käyttää, kunnes muistin sen olevan hyvä kakun makeuttaja. Löysin Nami-Namin blogista virolaisen hunajakakun ohjeen ja muokkasin ohjetta tähän tarpeeseen sopivaksi senkin mukaan, mitä täytettä kaapistani löysin. Hunaja ja laventeli yhdessä tekivät kakusta tosi makean ja mielestäni sopivat hyvin yhteen!

Kakku katosi parempiin suihin ennen kuvan ottoa, mutta onneksi laventelia ja hunajaa on vielä jäljellä toiseen kertaan.
Laventeli-hunajakakku marjahillolla 

4 munaa
2 dl sokeria
1 dl hunajaa
1,5 tl ruokasoodaa
2 oksaa laventelia
6 dl vehnäjauhoja

Täytteeseen

2-3 oksaa laventelia
1 dl kermaa laventelin keittämiseen
2 dl kermaa vaahdoksi
225 g mascarpone -juustoa
150 g ranskankermaa
marjahilloa
1 rkl juoksevaa hunajaa
1 maustemitta vaniljaa
mehua kakkukerrosten kostutukseen

Kiehauta täytteeseen tulevat laventelit kermassa ja nosta kattila jäähtymään. Vatkaa munat vaahdoksi. Kuumenna hunaja ja sokeri laventelin oksien kanssa kattilassa melkein kiehuvaksi. Sokeri ei hunajaseoksessa tule niin polttavan kuumaksi kuin itsekseen. Laventelinoksan voi noukkia pois, mutta varo kuumaa seosta.

Laventelin oksa antaa hunaja-sokeriseokselle uutta makua.


Lisää kohta osa kananmunavaahdosta sokeriseokseen kovasti vatkaten. Lisää sitten kananmuna-sokeriseoksen loppuihin kananmuniin. Tällä järjestyksellä pyrin välttämään hunajan jähmettyminen ennen kuin se oli seoksessa. Lisää sooda ja jauhot koko ajan sekoittaen.

Taikina on kovin tahmaista, mutta mielestäni siitä ei tarvinnutkaan muotoilla kuvankaunista kakkua vaan täytettä ja päällistä voikin sitten laittaa enemmän. Jauhon käyttö auttaa tietenkin muotoilussa. Tee taikinasta ohuita (n. sentin paksuisia) pyöreitä kakkupohjan kokoisia levyjä leivinpeperille. Paista 225 asteessa n. 5 minuuttia, siten että pohja saa juuri ja juuri väriä. Pohjia tulee paksuudesta riippuen muutama, joten hyvin saa kerroskakun aikaan.

Vaahdota täytettä varten kerma ja sekoita se mascarpone -juuston sekä ranskankerman kanssa.(Ranskankerman voi jättää pois, mikäli haluaa keventää) Lisää seokseen vanilja, hunaja sekä jäähtynyt laventelikerma (nouki sitä ennen laventelin oksat pois kermasta).

Kostuta kakkupohjat mehulla. Kasaa kakku kasaamalla päällekkäin pohja, marjahilloa ja kermavaahto-mascarponeseos. Viimeisestä kakkupohjasta tulee kakun kansi. Kakun voi koristella miten haluaa, mutta päätin heittää simppelisti päälle kermaa, hilloa ja hunajaa sekä koristella sen aidoilla laventelinoksilla.


perjantai 1. kesäkuuta 2012

Hyvää kesää raparperipiirakalla höystettynä!

Minun on nyt siis tullut aika lähteä äitiyslomailemaan ja jättää Tuula sijaisekseni.

Kiitos kaikille blogin lukijoille ja kommentoijille tähänastisesta taipaleesta ja tietysti mitä mainiointa kesää kaikille: muistakaa ihailla mehiläisiä ja nauttia valosta ja hunajaisista herkuista! 

Alkukesän makuihin kuuluu ehdottomasti raparperi muodossa tai toisessa. Monilla on varmaan jokin suosikkiohje raparperipiirakkaan, mutta vaihtelun vuoksi voi kokeilla myös jotain uutta versiota. Minä innostuin testaamaan Kantri-lehdestä löytynyttä ohjetta, jossa raperperikiisselimäinen täyte yhdistyy ruis-hunajataikinapohjaan.

Kieltämättä oikein maistuva versio: ruispohja sopii hyvin raparperille. Nautinto tietysti viimeistellään vaniljakastikkeella tai -jäätelöllä.

Raparperipiirakka ruis-hunajataikinaan

• 150 g voita tai margariinia
• 1 dl sokeria
• 1/2 dl hunajaa
• 1 muna
• 1 tl leivinjauhetta
• 3 dl ruisjauhoja
• 1 1/2 dl vehnäjauhoja

Täyte:

• 1/2 kg raparperia
• 1 dl vettä
• 1 dl sokeria
• 1 dl hillosokeria
• 2 tl kanelia
• noin 1 dl vehnäjauhoja
• 1 dl hunajaa

Vatkaa sokeri ja voi vaahdoksi, lisää muna ja jatka vatkaamista. Nostele vaahtoon hunaja. Yhdistä kuivat aineet ja lisää seokseen, älä vatkaa. Anna taikinan levähtää hetki kylmässä.

Pilko raparperit ja kiehauta kattilassa sokerin kanssa. Anna seoksen jäähtyä ja lisää loput aineksista. Tarkista maku. Painele taikina piirakkavuokaan. Levitä täyte piirakkapohjalle ja paista 185 asteessa noin puoli tuntia.

- - -

Jos minun toimintani poissaoloni aikana kiinnostavat, niin niitä  voi silloin tällöin seurailla esimerkiksi omien sivujeni tai Twitter-tilini kautta. Päivitän myös Kulutusjuhla-sivustoa.