torstai 19. joulukuuta 2013

Hunaja, saippua tai kuningatarmehiläinen ehtivät vielä joululahjaksi

Ei liene yllättävää, että suosittelen joululahjapaketteihin hunajaa, mehiläisvahakynttilöitä tai mehiläistuotteita hyödyntävää kosmetiikkaa. Monet pienet suomalaisyritykset valmistavat esimerkiksi hunajaisia saippuoita tai saunahunajia, joita löytyy ainakin ekokaupoista ja saunomistarvikkeisiin enemmän erikoistuneista myymälöistä.

Mutta jos tavaralahjan ostamiseen ei ole aikaa tai se ei tunnu muuten sopivalta, niin mehiläisiä voi hankkia myös hyväntekeväisyyslahjana.

Kansainvälisen solidaarisuussäätiön kautta voi lahjoittaa kymmenellä eurolla kuningatarmehiläisen Nicaraguaan. Mehiläispesän lahjoitushinta on 95 euroa.

Yli puolet nicaragualaisista mehiläistarhaajista on naisia. Yksi heistä on on Gloria Centano.
Gloria Centenolla on nyt toistasataa mehiläispesää. Hän on osaava, ammattitaitoinen mehiläistarhuri.
”Hunajasato vaihtelee vuodesta toiseen sateiden ja kukintojen mukaan”, Gloria kertoo. ”Mehiläishoitajan elinkeino on siis aina hiukkasen epävarmalla pohjalla, mutta kyllä siitä palkan saa.” Gloria saa hunajasta noin 400 euron kuukausitulot, mikä vastaa Nicaraguassa keskiluokan ansiotasoa."

Lahjoitetuilla kuningatarmehiläisillä on tärkeä tehtävä. Niiden avulla voidaan kasvattaa rauhallisia, työteliäitä ja kestäviä mehiläiskantoja, kertoo Jukka Pakkala blogitekstissään.

Nicaragualaisia mehiläispesiä.
(Kuvat: Solidaarisuus)
"Ulkomaisten mehiläisemojen mukana olisi Nicaraguaan voinut tulla tauteja, joita maassa ei vielä ole.  ”Ulkomaisiin kuningattariin perustuvassa jalostuksessa olisi menetetty Nicaraguan nykyisten kantojen arvokkaita ominaisuuksia.”

Emonkasvatus aloitetaan niin, että nuori toukka siirretään litteäpäisellä neulalla emokennoon, missä työläismehiläiset ruokkivat toukkia. Kuoriutuvat emot laitetaan yksitellen parituspesiin, joiden vieressä sijaitsevat kuhnurien pesälaatikot. Emot lehahtavat aikanaan parittelulennolle kuhnurien kanssa. Kun sekä emot että kuhnurit ovat peräisin kannoista, joilla on haluttuja ominaisuuksia, saadaan aikaan erinomaisia mehiläisiä.

Tierra Nuevan pienet laatikot keskellä metsää ovat jo tuottaneet yli tuhat hyvälaatuista mehiläisemoa. Se ei ole vielä hätkähdyttävän suuri määrä, mutta tärkeä prosessi on saatu liikkeelle."

maanantai 16. joulukuuta 2013

Hunajainen kahvikakku on helppo joulun leivonnainen

Tämä on mielestäni
paras kahvikakkuresepti ainakin näin joulun aikaan, ja on tätä myös moni maistaja kehunut. Kakku on helppo tehdä, eikä siihen tarvita erikoisaineksia. Kakku on kahvin ansiosta varsin kostea, joka miellyttää minua.

Ja jos vielä haluaa plussapuolia hakea, niin kakkuun saa käytettyä keitetyn kahvin pannunpohjat sekä kuivahtaneet rusinat.

Tänä vuonna ruokajätteen vähentämisestä on puhuttu todella paljon, ja kahvi on yksi suomalaisten eniten poisheittämä elintarvike. MTT:n Esa Aro-Heinilän esityksen mukaan poisheitetystä kahvista kertyy kotitalouksissa vuosittain keskimäärin 41 euron turha rahallinen tappio henkeä kohden (Aro-Heinilän termi on ruokajätteestä kertyvä kulutusmeno). Mitään muuta elintarvikeryhmää ei heitetä pois yhtä suuren rahamäärän verran.

Eli siis ne kylmät kahvit kannattaa jo rahallisista syistä hyödyntää leivonnassa.

Hunajapurkistahan teenjuoja saa rippeet parhaiten hyötykäyttöön, kun laittaa purkkiin lämmintä vettä, huljauttelee sitä siellä hetken ja kaataa hunajaveden teehen.

Mausteinen kahvikakku

150 gr margariinia tai voita
200 gr hunajaa
75 gr sokeria
2 kananmunaa
1,5 dl kahvia
1,5 dl rusinoita
1,5 tl soodaa
4,5 dl vehnäjauhoja
1 tl kanelia
1 tl neilikkaa
0,5 tl kardemummaa

Vatkaa voi tai margariini, hunaja ja sokeri vaaleaksi ja kuohkeaksi. Lisää munat yksi kerrallaan. Lisää mausteet, rusinat ja vahva kahvijuoma. Sekoita sooda jauhoihin ja lisää jauhot taikinaan. Voitele ja korppujauhota reiällinen kakkuvuoka. Kaada taikinaa vuokaan.

Paista kakkua 175-asteisessa uunissa noin 45 minuuttia tai kunnes se on kypsä ja alkaa irrota vuoan reunoista.

keskiviikko 11. joulukuuta 2013

Hunajapipareiden historiasta löytyy mm. hedelmällisyysriittejä

Joskus käy niin, että kiinnostavaan sesonkiruokareseptiin törmää vasta silloin, kun sen toteuttaminen on jo liian myöhäistä. Näin kävi tänään, kun lueskelin Kantria ja Kristiina Hurmerinnan kolumnia sekä hänen kertomaansa perinteistä Torunin hunajapipareiden reseptiä.

"Reseptin juuret ulottuvat aina 1200-luvulle saakka. Eikä historia toki siihen tyssää vaan hunajaleipiä on käytetty uhrileipinä ja hedelmällisyysriittien osana kautta aikojen."

"Keskiajalla Nürnberg ja Torun taistelivat Euroopan piparkakkuherruudesta. Hunajaleipurit pistivät parastaan. Reseptejä ja niksejä varjeltiin kuin valtiosalaisuuksia. Vakoilijat kiertelivät leipomoiden ympärillä."
Hurmerinnan vinkkaama resepti ei ole mikään pikapipariohje: "Anna taikinan seistä viileässä paikassa vähintään viikon. Mielellään viikkoja."

Ehkä siis ensi vuonna muistan tuon ohjeen.Tämän vuoden joulupiparileivonnan suoritin vanhalla tutulla hunajapipareiden reseptillä.

Tosin oleellisinta tässä piparisessiossa on koristeellisten pipariluomusten tekeminen yhdessä kavereiden kanssa.
Tänä vuonna käytin piparimuotteina
myös lapsen lelulaatikon tuotteita.

Hunajapiparit

200 gr hunajaa
200 gr sokeria
50 gr voita/margariinia
2 rkl piparkakkumaustetta (tai vastaava määrä itse sekoitettuja mausteita:kardemummaa, kanelia, neilikkaa, inkivääriä...)
1/4 tl suolaa
1 muna
0,5 dl maitoa
2 tl soodaa
n. 600 gr vehnäjauhoja

Kiehauta kattilassa hunaja, sokeri, rasva ja mausteet. Jäähdytä seos ja lisää joukkoon keskenään sekoitetut kuivat aineet sekä maito ja muna. Anna taikinan kovettua kylmässä (miel. seuraavaan päivään).
Ja lopputuloksena oli kavereiden
kanssa luotua värikästä piparitaidetta.
Kaaviloi taikinasta ohut levy. Ota siitä muotilla piparkakkuja.
Paista 175-asteen lämmössä n. 10 minuuttia. Paistoaika vaihtelee uunin ja piparkakkujen paksuuden mukaan, joten muista tarkkailla paistumista, jotta piparit eivät pala.
Jäähtyneet piparit voi koristella sokerivesikuorrutuksella ja esimerkiksi makeisilla.

tiistai 3. joulukuuta 2013

Keitä ovat 1960-luvun hunajamainosten lapset?

Valokuva-arkistoissamme on mainostarkoitukseen otettuja kuvia lapsista, jotka nauttivat hunajaa. Kyseisiä kuvia on aikanaan siis käytetty hunajamainonnassa, ja niitä löytyy esimerkiksi 1960-luvun Mehiläistalous-lehdestä.

Äkkiseltään lehdistä en löytänyt tietoa, keitä nuo lapset ovat. Se voisi lukea ehkä liiton vanhoissa kokouspöytäkirjoissa, mutta niiden läpikahlaamisessa olisi iso työ.

Siksi ajattelin kokeilla, jos nettiverkostojen kautta löytyisi apu. Tunnistaako joku siis näitä  hienoja hunajan mainoskasvoja vuosikymmenten takaa?





keskiviikko 27. marraskuuta 2013

Ekologinen mehiläisvahakynttilä myös tuoksuu hyvälle

Viime joulun tienoilta jäi mieleeni, kun Allergia- ja astmaliitto toivoi tuoksukynttilöille
myyntikieltoa. Vaikka en itse ole tuoksuille herkkä, niin en erityisemmin pidä tuoksukynttilöiden ympärilleen levittämistä hajuista.

Sen sijaan mehiläisvahakynttilän tuoksu on aivan eri asia. Se on mieto ja miellyttävä. Onhan se sentään aitoa tuoksua, eikä mitään esanssista vaniljaa tai havua.

Mehiläisvahaa saadaan hunajantuotannon ohessa. Se on siis ekologinen kynttilämateriaali, ja sillä on pitkä historia. Esimerkiksi keskiajalla luostareiden yhteydessä olleiden mehiläispesien tärkeä tehtävä oli tuottaa vahaa.

Kynttilät olivat silloin tietysti tärkeitä vahan käyttökohteita, mutta vahaa käytettiin myös moneen muuhun tarkoitukseen.  Kansalliskirjasto kertoo esimerkiksi keskiajan kirjoitusmateriaaleista:
"Arkisessa kirjoittamisessa ja kirjoitusharjoituksissa käytettiin usein vahatauluja. Kyse oli puulevyistä, joiden pinnalle oli levitetty mehiläisvahaa ja mahdollisesti pihkaa tasaiseksi kerrokseksi, jolle oli hyvä kirjoittaa terävällä puikolla, styluksella."
Mehiläisvaha sopi myös ruumiin muumiointiin, kuten YLEn uutinen kertoo:
"Verisuoniin on kaadettu punaista ainetta, jolla estettiin ruumiin mätänemistä. Tutkimuksissa aine osoittautui mehiläisvahan, kalkin ja helakanpunaisen elohopeasulfidin sekoitukseksi."
Mehiläisvahan satoja vuosia sitten tapahtunut käyttö auttaa myös nykypäivän tutkijoita Turun tuomiokirjon pyhäinjäännösten äärellä:
"Esimerkiksi sineteistä voidaan selvittää, missä ja mikä mehiläislaji on tuottanut niissä käytetyn mehiläisvahan." 
Mehiläisvahakynttilöitä myydään valmiina, mutta niitä voi tehdä vaivatta myös kotona. Koostin pienen videon, jolla näytän kynttilän tekemisen valmiista levystä.

Muoteissa tehtävät kynttilät vaativat jo hieman enemmän taitoa. Ehkä ensi jouluna ahkeroin niitä?




Tiedoksi muuten vielä, että pienet mehiläisvahakynttilöiden jämät voi heittää biojätteisiin.

maanantai 25. marraskuuta 2013

Erottuvat pakkaukset voittivat Kaunein hunajapurkki -kisan

Purkkikisaan osallistui 27 ehdokasta.
Seminaariyleisön äänien perusteella valittu
kärkikolmikko poikkesi perinteisimmistä hunajapurkkien
väreistä ja kuvituksista.
Suomen Paras Hunaja -kisan yhteydessä järjestettiin tänä vuonna myös Kauneimman hunajapurkin valinta. Yleisöäänestyksen voittajaksi nousi niukasti Pohjois-Karjalan mehiläishoitajien yhteiskäytössä oleva pakkaus.

Kakkossijan vei tuusulalainen Havulinnan hunaja. Kolmanneksi sijoittui Jouko Piipon Saimaan suvi -purkki.

Pohjois-Karjalan mehiläishoitajien purkki on käytössä yli kymmenellä tarhaajalla. Purkissa on iltaruskoinen kuva Kolin maisemista. Itärajan läheisyys näkyy myös venäjänkielisenä tekstinä.

Pohjoiskarjalalaisten purkki on
jo toinen alueen hunajantuottajien
yhteispakkauksista. Tarhaajat
lisäävät pakkaukseen tarran,
joka kertoo, kenen hunajaa purkissa on.
Purkkikisan kakkoset, tuusulalaiset Antti ja Saija Havulinna aloittivat mehiläistarhauksen viime vuonna. Tänä vuonna noin 250 kilon sato pakattiin uuteen purkkiin.

”Halusimme oman etiketin, joka poikkeaa perinteisestä hunajapurkista esimerkiksi värimaailmaltaan. Tuttava teki viisi etikettiluonnosta. Niistä valitsimme tämän, jossa on tyylitelty mehiläinen sekä Havulinnaan viittaavat havut”, kertoo Antti Havulinna.


Havulinnan hunajan tämän vuoden
sato on jo myyty. Hieno purkki
sopii hyvin myös lahjaksi.
 
Kisan kolmanneksi sijoittuneeseen Saimaan suvi -pakkaukseen oli liitetty erillinen tekstiosio, jossa kerrottiin mm. näin:
"Tässä hunajassa on häivähdys kevään ensikukkasista, metsämarjojen antimista. Sitten alkukesä antaa oman vivahduksensa vadelman muodossa ja loppukesän horsma kruunaa kaiken."


torstai 21. marraskuuta 2013

Neonikotinoidijäämät löydetään tarkoilla laitteilla



Moni mehiläisistä huolestunut huokaisi helpotuksesta viime keväänä, kun EU-komissio päätti kieltää väliaikaisesti kolmen mehiläiselle vaarallisen neonikotinoidin käytön. Nämä aineet ovat kasvinsuojeluaineissa käytettyjä tehoaineita, joiden on todettu aiheuttavan mehiläisille mm. suunnistusvaikeuksia. Olen tästä aiheesta aiemminkin kirjoittanut, voitte virkistää muistia täältä. Kielto on voimassa pari vuotta, joten sillä välin asiaa tutkitaan lisää.


Aihe on herättänyt suuria tunteita. Hyönteisten hermojärjestelmään vaikuttavat aineet ovat todella tehokkaita - mehiläisellekin suun kautta saatuna tappava annos imidaklopridia on vain 0,000000004 grammaa. Pienet ovat pitoisuudet kasvinsuojeluaineissa ja lopulta kasveissakin. Voidaanko tällaisia pitoisuuksia löytää? Koska mehiläisistä ollaan huolissaan, MTT:llä ja Eviralla on meneillään Neomehi-hanke, joka tutkii jäämäpitoisuuksia kotimaisilla öljykasvikasvustoilla ja mehiläisnäytteillä. Kävin Eviran laboratoriossa katsomassa, kuinka näytteitä tutkitaan.



Pienetkin pitoisuudet ilmi

Jäämänäytteitä etsitään hunajasta, pergasta, siitepölystä ja mehiläisistä. Eviran Kemian ja toksikologian yksikön tutkija Mari Kukkola tutkii näytteet ja etsii mahdollisia jäämiä nestekromatokrafian avulla. Käytetyn menetelmän etuna on luotettavuus ja herkkyys.

”Jäämät saadaan määritettyä hyvin tarkasti. Voidaan löytää jopa 0,05 nanogramman pitoisuuksia grammasta.” 


Tämänkaltaisesta kuvasta tutkija lukee tiedon jäämistä.
Kukkola kertoi myös, että yhdellä analyysillä voidaan löytää myös muita jäämiä – tarkka laite voi löytää satojakin aineita.


Eri näytteet on kerätty neljältä eri tavoin käsitellyltä lohkolta. Osa lohkoista oli peittauskäsitelty neonikotinoideilla, osa taas ruiskutettu tai peittaus-ja ruiskukäsitelty. Mukana on myös täysin käsittelemätön kontrollilohko. Muistutuksena, että peittaus on siemenen käsittelyä kasvinsuojeluaineella, jolloin pieni taimi saa suojan esim. kirppoja vastaan. 


Kukkola tutkii mehiläisnäytteitä yli 200 kappaletta tämän vuoden puolella. Odotan suurella kiinnostuksella tuloksia.Neomehi-hanke jatkuu vuoden 2014 loppuun. Olen todella tyytyväinen siihen, että asiaa tutkitaan perinpohjin. Mehiläisten katoamiset ja erilaisten kemikaalien vaikutus niihin on hyvin monimutkaista ja aiheesta soisi olevan vieläkin enemmän tutkimusta. Aihe ei ole lainkaan yksikertainen, ja haluan muistuttaa, että rypsi on myös mehiläiselle tärkeä mesikasvi. Mehiläistarhaajat eivät halua, että rypsin viljely kaikkoaa Suomesta, mutta ei myöskään haluta mehiläiselle vaaraa.

Hankkeen tuloksista tuloksista tiedotamme aikanaan. Nyt toivon, että mehiläisyhteiskunnat lähtivät vahvoina talvehtimaan ja että ensi keväänä on vahvat kaverit taas pörisemässä mahdollisimman turvallisessa ympäristössä.

-Tuula

tiistai 19. marraskuuta 2013

Vuoden paras hunaja on tummaa ja voimakasaromista

Esiraati valitsi loppukilpailuun jokaisesta
kolmesta sarjasta viisi hunajaa.
Näistä seminaarin yleisö äänesti voittajat.
Lauantaina oli yksi mehiläisalan vuoden kohokohdista, kun Mehiläishoitajain liiton Sadonkorjuuseminaarissa valittiin vuoden parhaat hunajat. Tiukkaan kisaan osallistui 88 hunajaa.

Lajihunajasarjan ja samalla koko kisan voittajaksi nousi joensuulainen mesikastehunaja.

Mesikastehunaja on monin tavoin erikoista hunajaa, jota mehiläishoitajakaan ei välttämättä osaa odottaa. Tämän vuoden voittajille, Heikki Härköselle ja Christiana Harlelle, oli yllätys, kun mesikastehunajaa löytyi Joensuun kasvitieteellisen puutarhan pesistä elokuun alussa.

Mesikastehunaja syntyy kirvojen avustuksella

Mesikastehunaja syntyy niin, että kirvat imevät kasvien siivilänestettä. Mehiläiset nauttivat puiden lehdiltä kirvojen eritettä. Mesikaste on huomattavasti mineeraalipitoisempaa kuin kukkien mesi, joten myös mesikastehunajan mineraalipitoisuus on korkeampi kuin muiden hunajien.

Mesikastehunaja on tummaa ja voimakasaromista.

Heikki Härkösen ja Christiana Harlen tuotteita myydään mm. Helsinki-Vantaan lentoaseman Eat&Joy -myymälässä. Myös voittoisaa mesikastehunajaa päätynee sinne jossain vaiheessa myyntiin.

Ensikertalainen voitti juoksevien hunajien sarjan

Härkösellä on ollut mehiläispesiä 29 vuotta. Mutta juoksevien hunajien sarjan voittajan, Sini Riihiahon, esimerkki osoittaa, että hunajakisassa voi pärjätä ensikertalainen: mehiläisethän hunajan valmistavat, ja mehiläishoitaja kerää sadon ja käsittelee sen.

Haapavedellä asuvalla Riihiaholla oli nimittäin takanaan ensimmäinen kesä omien mehiläisten kanssa. Vaikka hunajasato, 15 kiloa, ei huikean suureksi noussutkaan, niin laatu oli siis erinomaista.

Kiteytettyjen hunajien voittaja: villivadelma tuo makua

Kiteytettyjen hunajien sarjassa oli eniten osallistujia. Voittajaksi nousi hollolalainen Leo Rainala, jota voi yli 40 vuoden mehiläiskokemuksella kutsua alan konkariksi. Hänen mukaansa laadukas, kiteytetty hunaja syntyy hellävaraisella ja mahdollisemman vähäisellä käsittelyllä. Hyvää makua antaa metsävadelmien mesi, kertoo Rainala. Rainalan pesät tuottivat tänä vuonna noin 1 200 kiloa hunajaa.


Kaikki viisitoista loppukisaan päässyttä hunajantuottajaa ovat esillä tiedotteessa. Loppukilpailuun pääsy on osoitus siitä, että kyseessä on huippuhunajaa.

Katso myös vuoden 2010 juttu Joensuun kaupunkihunajista.


Juoksevien hunajien sarjan voitti Sini Rihiaho (vas.).
Kitetettyjen hunajien voiton vei Leo Rainala.
Lajihunajien ja samalla kaikkein parhaimman
hunajan arvon sai Heikki Härkönen yhdessä puolisonsa
Christiana Harlen kanssa.

maanantai 11. marraskuuta 2013

Mehiläishoidon peruskurssit järjestetään talvella

Oletko suunnitellut mehiläishoidon aloittamista? Nyt kannattaa ryhtyä tarkkailemaan kansalais- ja työväenopistojen kurssitarjontaa, sillä uudet kurssit käynnistyvät yleensä tammi-maaliskuussa. Kursseistaan ilmoitellaan myös liittomme nettisivuilla.

Opistot järjestävät kursseja yhdessä Mehiläishoitajain Liiton paikallisyhdistysten kanssa.

Kursseilla käydään läpi mehiläishoidon ja hunajantuotannon perusteet: mitä mehiläishoito vaatii, millainen on mehiläisten vuosi, kuinka tauteja torjutaan, mikä on pölytyksen hyöty ja miten hunaja saadaan purkkeihin. Kursseihin voi liittyä myös vierailuja mehiläispesillä.

Kurssin jälkeen voi hankkia omat mehiläispesät. Aloittajalle suositellaan kahden tai kolmen pesän hankintaa. Yhden pesän hinta on noin 350 euroa. Lisäkustannuksia kertyy erilaisista mehiläishoidon varusteista.

Millaista se aloittelevan mehiläisharrastajan arki sitten on? Onneksi on blogeja, joista voi lukea ja katsoa kuvia tuoreista mehiläisintoilijoista. Tänä vuonna harrastuksen tosissaan aloittaneita ovat ainakin Pikku emännän mehiläisblogi, Jonin ja Kaisan mehiläistenhoitoblogi, Mehiläispäiväkirja ja WannaBee.

keskiviikko 6. marraskuuta 2013

Hunaja on trendikästä myös kosmetiikassa

"Hunaja – uusvanha kauneushitti!"
Näin kertoo Me Naisten nettijutun otsikko. Tähän hunajan ilmaantumiseen isojen kosmetiikkafirmojen tuotteisiin jopa minä havahduin, kun käväisin pikaisesti kauppakeskuksesssa. Mainoskuulutuksesta korviini tarttui tieto Body Shopin hunajaisesta tuotesarjasta.

Myös kaikille tuttu Yves Rocher markkinoi parhaillaan omia hunajatuotteitaan.

Suomalainen Lumene tiedotti pari vuotta sitten Koivu ja hunaja -tuotteita. Ehkä niitäkin vielä jostain löytyy? Samoin pari vuotta sitten Suomen markkinoille tuli iso Burt's Bees -merkki, jossa mehiläiset pörräävät läpi tuotekavalkadin.

Tietysti hunaja on vanha kosmetiikkatuote, jota voi käyttää sellaisenaan niin kuorintaan kuin kosteutukseen. Lisäksi yksi kosmetiikan raaka-aine on mehiläisvaha.

Itse en ole niin innossani isojen firmojen tarjonnasta, vaikka tietysti kaikki mehiläisiin liittyvä on plussaa. Nykyisin on nimittäin helppoa ostaa myös suomalaisten pienten yritysten tuotteita. Tällöin esimerkiksi raaka-aineketjusta ja valmistuksesta on vaivatonta kysellä, ja samalla saa sitä kuuluisaa hyvää omaatuntoa kotimaisen yrittäjyyden tukemisesta.

Tässä en nyt tohdi linkkailla (ettei nyt kukaan ajattele, että näin työyhteyksissä suosisin yhtä pientä ja jättäisin jonkun toisen huomioimatta), mutta kannattaa haeskella vaikka netistä tarjontaa: kosteuttava voide voi sisällöltään olla hyvin yksinkertainen eli esimerkiksi mehiläisvahaa, öljyä ja vettä.

Kosmetiikan tekeminen itse on tällä hetkellä suosittua, ja erilaisia ohjeita on netissä runsaasti. Itse en ole vielä kokeillut, mutta onhan kotikosmetiikka houkuttelevaa. Hyvältä  kuulostavat esimerkiksi Saippua.netin ohjeet kiinteästä parfyymista tai huulirasvasta, joihin molempiin käytetään mehiläisvahaa.

Kommenttiosio on vapaa teidän muiden kehuille hunajaa tai mehiläisvahaa sisältäville kosmetiikkatuotteille, tai jos jollakin on kokemuksia oman kosmetiikan tekemisestä, niin myös siihen voi antaa vinkkejä!

keskiviikko 30. lokakuuta 2013

Ravintolakoulun mehiläiset hakivat mettä Hietaniemen hautausmaalta

Perhon parvekkeella, opettajainhuoneen
kohdalla, oli kesällä ensimmäistä kertaa kaksi
mehiläispesää. Jarmo Åken mukaan
mehiläiset sopivat hyvin ravintolakoulun
kestävän kehityksen toimintoihin.
Viime kesänä Helsingissä Ravintolakoulu Perhon mehiläiset suuntasivat usein kulkunsa kohti Hietaniemen hautausmaata.

Hautamaalla kasvilajien kirjo on tietysti hyvin erilainen kuin monessa muussa paikassa, ja mehiläisethän voivat pörrätä myös esimerkiksi hautaseppeleissä.

Pelkkiin hautausmaan antimiin Perhon mehiläisten ei kuitenkaan tarvinnut tyytyä, sillä Mechelininkadun lähistöllä on myös mm. runsaasti lehmuksia.

Mehiläisistä innostunut ja Perhon kahden pesän hoidossa kesän ajan mukana ollut lehtori Jarmo Åke kertoo, että lehmus maistuu hunajassa.

"Mieleen tulevat toffee ja karamellisuus", Åke kuvailee.

Noin 70 kilon hunajasato käytetään Perhon keittiössä erityisesti jälkiruuissa. Sitä myös myydään pienissä purkeissa viiden euron hintaan. Lisäksi panimon puolella ideoidaan hunajaolutta.

Perhon mehiläisistä on lisää tietoa ja kuvia koulun nettisivulla ja Facebookissa.

Koulun henkilökunta ja oppilaat tiedustelivat
jo ennen hunajan linkousta, saako hunajaa ostaa.
Osa sadosta pakattiin lasipurkkeihin myyntiä varten.
(Kuva: Ravintolakoulu Perho)
Ravintolakoulun ja pari muun oppilaitoksen yhteisen KEHYS-
sidosryhmälehden syksyn numerossa julkaistiin myös
hunajalla makeutettuja reseptejä.






perjantai 25. lokakuuta 2013

Mehiläishoidon historiaa vanhoissa valokuvissa

Sain sähköpostiini kuvan, jossa näkyi suomalaista mehiläistarhausta 1950-luvun alusta. Kuva innoitti minut kaivelemaan toimistomme vanhoja kuva-arkistoja. Mehiläinen-lehteähän on julkaistu jossain muodossa ja eri nimillä vuodesta 1916, joten siksi myös kuvamateriaalia on kertynyt.

Valitettavasti arkistomme on lähinnä sekaisin laatikoissa olevia kuvia ja dioja. Joissakin saattaa lukea kuvaaja ja kuvan kohde sekä vuosiluku, mutta useimpien kuvien tiedot puuttuvat täysin.

 Martti esittelee mehiläispesää Mikkelin seudulla vuonna 1953.
Kuvan on ottanut 4H-maatalouskerhoneuvojana toiminut Olli Kervinen.

Pohjoismaisesta mehiläistutkijakongressista kesäkuusta 1959.
Kuvaaja E. Villlumstad.

Tästä kuvasta puuttuvat kaikki tiedot, mutta aika tyylikästä menoa!

Myös tämä mehiläistarhaaja ja kuvan ottaja jäivät pimentoon, mutt
kuvassa on jotain hyvin herkkää. Ehkä se on tuo harso kiedottuna lierihattuun
ja kesäinen luonto?

Unto Kaukonen on selvästi ollut jonkinlainen alan osaaja.
Tapani Herttuan valokuvassa hän poseeraa olkisen maskottipesänsä kanssa.

 
Kunhan ehdin skannata arkistokuvia lisää, niin laitan lisää otoksia julki. Ja jos jollakin on omissa varastoissaan lisää suomalaisen mehiläishoidon historiaa kartoittavia kuvia, niin niitäkin saa tietysti laittaa vaikka sähköpostilla.

Nyt pitäisi myös miettiä, miten ja mitä nykykuvista ja muista aineistoista pitäisi tallentaa jälkipolville.

keskiviikko 23. lokakuuta 2013

Ohra-punajuurisalaatti toimii lisäkkeenä tai lounaseväänä

Ohra-punajuurisalaatin punajuuret kannattaa keittää hyvissä ajoin, esimerkiksi jo edellisenä päivänä. Sitten itse salaatin valmistaminen ei vie niin pitkään. Tämä on täyttävä, kotimaisia raaka-aineita hyödyntävä salaatti, jota voi myös helposti muunnella.

Ensimmäisen erän tätä salaattia söimme karitsanmakkaroiden lisäkkeenä.

Jäljelle jääneeseen salaattiin lisäsin fetajuustoa. Siitä tuli mainio lounaseväs seuraavaan päivään. Varmasti myös esimerkiksi marinoitu tofu toimisi salaatin seassa.

Alkuperäisen ohjeen nappasin Vihrean Langan sivuilta.

Ja sitten vielä radiovinkki eli tänään keskiviikkona hunaja- ja mehiläistietohaluisten kannattaa kuunnella Radio Suomea. Siellä nimittäin vietetään hunajailtaa klo 18.03 alkaen.

Ohra-punajuurisalaatti

600 gr punajuurta
1,5 dl rikottuja ohrasuurimoita
1 pieni punasipuli
0,5 dl sitruunamehua
0,75 dl rypsiöljyä
2 rkl hunajaa
1,5 tl suolaa
1 tl kuivattua basilikaa
0,5 tl mustapippuria
(pari-kolme ruokalusikallista kapriksia)

Keitä punajuuret kuorineen täysin kypsiksi.
Mittaa ohrasuurimot kattilaan ja keitä kypsiksi. Valuta ja huuhtele suurimot kylmällä vedellä.
Kuori ja paloittele punajuuret. Silppua sipuli
Sekoita kastikeainekset kulhossa. Kaada joukkoon muut aineet. Nosta salaatti jääkaappiin ja anna makujen tasaantua. Tarkista maku. Lisää tarvittaessa suolaa ja hunajaa.

torstai 17. lokakuuta 2013

Mistä löytyy hienoin hunajapurkki? Esittelyssä 15 hunajapakkausta maailmalta

Mehiläishoitajain liitto etsii tänä vuonna Hienointa hunajapakkausta. Parasta hunajaa on perinteisesti palkittu joka vuosi, mutta nyt halusimme nostaa esiin myös kääreet.

Suomalaisia syytetään usein markkinointiosaamisen puutteesta. Ulkokuoren merkitystä ei koeta kovin suurena, koska hyvän tuotteen uskotaan myyvän itse itsensä (ja tokihan se kotimaisen hunajan kohdalla usein pitääkin paikkansa).

Mutta tietysti pakkauksella on väliä. Se paitsi suojaa, niin kertoo tietoa. Ja sen lisäksi se vaikuttaa mielikuviimme tuotteesta.

Hunajapakkauksessa pitää olla tietyt tiedot. Tietojen määrä on silti sen verran vähäinen, että luovuudelle jää hyvin tilaa.

Merkitystä on myös pakkausmateriaalilla. Hunajaa myydään lasiin, muoviin ja pahviin laitettuna, ja jokaisessa on omat hyvät ja huonot puolensa.

Tässä muutama, hieman erilaisempi, hunajapakkaus ulkomailta. Mikä on mielestäsi hienoin ja miksi?

Lontoolaishunajassa mehiläinen pukeutuu knalliin

Ihanaista hunajaa kera pelkistetyn mehiläisen.

Karhut ja nallet ovat yksi hunajapurkkien kuvitusaihe.
Onko karhun katse tällä kertaa jopa pelottava?
Yksinkertaisuus ja mustan värin käyttö tuntuvat olevan tyypillisiä nykyhunajapurkeille.
Uusiseelantilaisen hunajan pakkauksesta löytyy myös tyylitelty kiivilinnun kuva, kun tarkkaan katsoo.
Meksikolaishunajan pakkauksessa on kuulemma vaikutteita alueen perinteisestä taiteesta.
Hunajaranchin meininki vaikuttaa hauskalta!
Erilaiset hunajat on eroteltu erivärisillä mehiläisillä.
On helppo uskoa, että rohkeammat värit erottuvat kaupan hunajahyllyssä.
Serbialaishunajan nimi Volim merkitsee kuulemma "Rakastan sinua".
Myös tämän hunajan etiketin kuvitus ammentaa paikallisesta taiteesta.
Vintagea voi löytyä myös hunajaetiketistä. Tässäkin väri poikkeaa
tavallisimmista hunajavärityksistä.
Yhdysvaltalainen paikallishunaja saa etiketteihin käsinkirjatun
tiedon siitä, mistä hunaja tarkalleen on peräisin.
Hienoa värikkyyttä ja suloisia kuvioita tanskalaisessa hunajassa.
Tässä firmassa hunajaa maustetaan mm. lakritsilla.
Iso teksti osuu hunajaostoksilla olevan silmiin.

Tämä pakkaus henkii hyvin arvokasta tunnelmaa.
Mehiläispesämäinen pahvipakkaus sisältää myös noita
pieniä mehiläisiä.


Cosmopollen-hunajien ideana on  suurkaupunkien mehiläishoitajien
yhteenliittymän tuotteiden myynti. Pakkauksessa
on ajatus siitä, miltä kyseisen hunajan kaupunki voisi näyttää mehiläisen silmin.



Nämä ja joukon muita hunajapakkauksia olen laittanut esiin myös Pinterest-sivulle.