torstai 21. helmikuuta 2013

Neonikotinoidit ovat tapetilla koko EU:ssa. Mutta mitä ne ovat?


Mehiläiset pölyttävät rypsi- ja rapsipeltoja, joissa käytetään neonikotinoideja.
Mehiläisalan ykköspuheenaihe ovat nyt neonikotinoidit. Ne aiheuttavat suurta huolta tarhaajien keskuudessa, syystäkin. Onkin siis paikallaan kirjoittaa tilannekatsaus aiheen tiimoilta. Vaarallisimpien neonikotinoidien kiellosta tärkeimmillä mesikasveilla piti päättää EU-komissiossa ensi viikon maanantaina. Kokous kuitenkin peruttiin ja päätös siirtynee ainakin maaliskuulle. Tähän mennessä (21.2.) Suomen hallitus ei ole muodostanut selkeää kantaa aiheesta, tai ainakin se on Ykkösaamun  haastatteleman Maa- ja metsätalousministeri Jari Koskisen mukaan "sekava". Aihe aiheuttaa ristiriitaista keskustelua mm. sen vuoksi, että neonikotinoideja käytetään mm. rypsin ja rapsin peittaukseen, ja nämä ovat Suomessa paljon viljeltyjä öljy- ja valkuaiskasveja.

Mutta mitä ovat neonikotinoidit? Keskustelu kiihtyy mediassa ja netissä, tässä hieman taustatietoa helpottamaan uutisten seuraamista.
  • Neonikotinoidit ovat kemiallinen ryhmä, joita käytetään kasvinsuojeluaineissa tehoaineina
  • Käyttö: lehtinesteitä imeviä hyönteisiä vastaan (esim. kirvat ja kirpat)
  • Nikotiinin kaltainen hermomyrkky, joka halvaannuttaa/tappaa hyönteisen
  • Ovat systeemisiä aineita, eli vaikutus ulottuu koko kasviin (juuri, lehdet, mesi, siitepöly)
  • Suomessa on käytössä viittä eri neonikotinoidia: asetamipridia, klotianidiinia, imidaklopridia, tiaklopridia ja tiametoksaamia
  • Näistä mehiläisille ja kimalaisille vaarallisiksi on havaittu tiametoksaami, imidaklopridi ja klotianidiini
  • Osa neonikotinoideista aiheuttaa mehiläisille suunnistuskykyjen katoamista, kimalaisilla on havaittu kuningatarten tuoton vähenemistä ja kasvun hidastumista
  • Tukesin sivuilta haettuna neonikotinoideja löytyy Suomesta yhteensä 19 tuotteesta (peittaus-, ruiskutus ja raekäytössä)
  • Aineita on myös kotitalouskäytössä
  • Neonikotinoideille ei ole olemassa korvaavia aineita 
Aineita käytetään monilla muillakin kasveilla kuin rypsillä ja rapsilla. Kasvilista on seuraava: rypsi, rapsi, sokerijuurikas, syysvehnä, ruis, herne, peruna, omena, päärynä, luumu, erilaiset marjat, kasvihuoneissa kurkku, tomaatti, paprika ja koristekasvit sekä erilaiset taimet. Eli todella monin paikoin käytettyjä aineita.

Aiheeseen perehtyessäni oli kauhistuttavaa huomata, kuinka huonot mehiläis - ja pölyttäjävaroitukset kasvinsuojeluaineiden tuoteselosteissa on. Kaikista neonikotinoideja sisältävistä tuotteista vain neljällä oli mehiläisvaroitus ja niissäkin ne olivat, totta puhuakseni, hyvin mitättömät. Esimerkiksi, vaikka pakkauksessa varoitetaan, ettei ainetta saa käyttää mehiläisen lentoaikaan, ei kerrota sitä, mikä tämä lentoaika on. Kasveja ei ikinä tulisi ruiskuttaa päiväaikaan, kun mehiläiset pölyttävät kukkia, vaan kasvinsuojelutoimenpiteet tulisi tehdä aina yöaikaan mehiläisten ollessa pesissään.

Ennen kuin neonikotinoidit mahdollisesti kielletään, tulisi kasvinsuojeluaineiden pakkausmerkintöihin tehdä täysremontti mehiläisten ja muiden pölyttäjien hyväksi.

Missä on mehiläistutkimus?

Neonikotinoideissa on vielä hyvin monta tutkimatonta asiaa. Vaikutusta luonnonpölyttäjiin ei tiedetä. Epäselvää on myös se, kuinka aineet leviävät luonnonkasveihin tai millaisia yhteisvaikutuksia aineilla on. Miten aineiden kulkeutuminen pesään vaikuttaa toukkiin ym. ja pesäkokonaisuuteen, on myös suuri huolenaihe.

Onkin todella harmillista ja mielestäni erikoista, että Suomessa ei ole tällä hetkellä mehiläistutkimusta. Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus MTT lakkautti mehiläistutkimuksensa, eikä mehiläisalalla ole tällä hetkellä resursseja tutkia yksityiskohtia. Tutkimukseen tulisikin ehdottomasti panostaa - nyt enemmän kuin koskaan! Suomen Mehiläishoitajain Liiton tietoon on tullut joitain epäilyttäviä pesäkuolemia, mutta asiaa ei ole voitu tutkia. SML on tähän mennessä tehnyt kirjallisuusselvitystä neonikotinoideista ja aikoo tehdä tulevaisuudessa yhteistyötä Ruotsin tutkijoiden kanssa.

Viranomaisten on suojeltava meille välttämättömiä pölyttäjiä.

Pieni mutta mittaamattoman arvokas mehiläinen.

tiistai 19. helmikuuta 2013

Talvipallossa pysyy lämpimänä

Mehiläiset talvehtivat tiiviinä pallona pesän kehien väleissä
Mehiläishoitajilla on nyt mehiläistensä suhteen hiljaista. Pesät ovat tuolla lumen alla, eikä niitä auta liikaa käydä availemassa. Mutta mitä mehiläiset sitten tekevät tähän aikaan vuodesta? Horrostavat? Ei. Muuttavat etelään? Ei. Pörisevät pesässään? Kyllä. Tarhaustermiä käyttäen mehiläiset ovat tällä hetkellä talvipallossa. Tämä talvipallo on herättänyt paljon uteliaisuutta, eli mikä ihme se nyt oikein on...

Mehiläiset talvehtivat talvipallossa, jossa pesään jääneet talvimehiläiset kasaantuvat tiiviisti toisiinsa kiinni ja ylläpitävät sopivaa pesälämpötilaa. Ne ovat siis hereillä ja syövät tarhaajan syksyllä antamaa talviravintoa energiaa saadakseen. Talven aikana pesässä kuluukin jopa yli 20 kiloa sokeria tai hunajaa.

Kuningatar ytimessä

Selvitäkseen talvesta mehiläisiä on oltava pesässä riittävästi. Toimiva pallo koostuu 10 000-15 000 yksilöstä. Tarhaaja saattaakin yhdistää syksyllä heikot mehiläisyhdyskunnat isommiksi. Joukossa on lämmitysvoimaa: pallon sisällä voi olla jopa 25 plusastetta ja pintaosassakin lämpötila saattaa olla + 12 °C  -  ulkolämpötilasta huolimatta. Systeemi toimii siten, että mehiläiset painautuvat tiiviisti toisiaan vasten ollen näin tehokas lämmöneriste. Mehiläiset vaihtavat välillä paikkaa ja ruoka siirtyy pallossa eteenpäin mehiläiseltä toiselle. Kuningatar on aina pallon keskellä, jotta se pysyisi turvassa ja lämpimänä talveni yli ja olisi lopputalvesta jälleen valmiina munimaan.

Talvessa monta uhkaa: taudit, hiiret, tikat, kosteus...

Suomen talvi on kylmä ja pitkä, sehän tiedetään. On jännittävää, kuinka mehiläiset selviävät siitä. Suomessa mehiläisiä tarhataan Lapissa aina Ivalon korkeudella saakka. Pakkaset paukkuvat siellä paljon enemmän kuin etelässä, mutta silti mehiläiset vain pörisevät. Talvesta selviytyminen on kuitenkin myös rotuominaisuus - kaikki mehiläisrodut eivät osaa talvehtia. Emme voi tuoda yhdyskuntaa Päiväntasaajalta ja odottaa sen selviävän Suomen talvesta.

Vaaratonta talvehtiminen ei ole suomalaisillekaan mehiläisille. Talvitappiot ovat Suomessa vuosittain keskimäärin 10-15 %, ammattitarhaajilla pienemmät. Syinä pesäkuolemiin on mm. liian heikko pesä, emoton pesä, liian kostea talvi, nosema, varroapunkit, esikotelomätä... Myös hiiret, tikat ja keväällä nälkäisinä heräävät karhut tuhoavat pesiä.

Mehiläisiä toki kuolee ihan luonnostaankin, ja lauhana talvipäivänä vanhat yksilöt saattavat lentää hangelle kuolemaan.

Tarhaajan toimenpiteillä on suuri merkitys talven yli selviytymisessä, koska luonnossa syntyneistä parvista suurin osa kuolee ensimmäisenä talvena.

Toivotaan, että talveutus on sujunut kaikilla hyvin.  Päivät ovat jo pidentyneet, eikä mene kauaa, että mehiläisetkin aktivoituvat. Pesä alkaa tuottaa munia ja kasvattaa toukkia taas kevättalvesta. Kunhan sää on maalis-huhtikuussa riittävän lämmin, on mehiläisten puhdistuslennon aika.

 Pörisköön rauhassa pesissään siihen saakka.

perjantai 8. helmikuuta 2013

USA:n Suomen suurlähettiläs Bruce Oreck: Mehiläiset tuovat takaisin todellisuuteen



Kun Yhdysvaltain Suomen Suurlähettiläs Bruce Oreck ja hänen vaimonsa Cody Oreck muuttivat Suomeen vuonna 2009, Helsingin Kaivopuistoon muutti myös pari mehiläispesää. Oreckit ovatkin olleet aktiivisia mehiläisten puolesta puhujia koko Suomessa oloaikansa. Viime kesänä mehiläiset eivät remontin vuoksi Helsingissä olleet, mutta siihen saakka suurlähetystö tuotti omaa hunajaa, jota on viety tuliaisiksi muun muassa presidentti Tarja Haloselle. 

Pian Suomessa opitut mehiläisopit lähtevät pariskunnan mukana heidän muuttaessaan takaisin Coloradoon. Pieni Suomi ja mehiläiset taisivat hurmata suurlähettiläspariskunnan.
 
Cody ja Bruce Oreck sekä kuvaan pyrkivä Deckard, isovillakoira.

"Jos presidentti Obamalla niin minullakin..."

 Suurlähettiläspariskunnan into mehiläistarhaukseen on peruja rouva Cody Oreckin äidiltä.

"Minä olen New York Citystä, joten minulla ei ole samanlaista taustaa”, Bruce Oreck kertoo.

Mehiläiset ja hunaja ovat kuitenkin lähellä suurlähettilään sydäntä. Mutta, suurlähettiläs tai ei, Oreckin piti vakuutella, että mehiläispesiä voi pitää kaupungissa, etteivät ne ole riski.
”Lopulta sanoin, että koska Michelle Obamalla on mehiläisiä Valkoisen Talon puutarhassa, ja koska minä työskentelen presidentille, minullakin pitää olla mehiläisiä." Tämä oli nähtävästi riittävän vahva argumentti ja mehiläiset saivat tulla residenssiin hyvällä menestyksellä.

Kaupunkimehiläiset: "Absolutely YES!”

Yhdysvaltain suurlähetystö sijaitsee Helsingin ydinkeskustan tuntumassa Kaivopuistossa. Kuinka kaupunkimehiläisiin tulisi suurlähettilään mielestä suhtautua?
”Ehdoton kyllä”, Oreck huudahtaa. ”Tietenkin kyllä. Sen tulisi aina olla kyllä!”
New Yorkissa mehiläisten pito kaupungissa laillistettiin viime vuonna. ”Manhattanin hunaja myydään hyvällä hinnalla, tarhaajia halutaan tukea”, Oreck kertoo.

Vinkkejä Valkoisesta Talosta

Kaivopuistossa tuotetaan cityhunajaa Suurlähetystön etiketein varustettuna. Suomalainen hunaja saa kehuja pariskunnalta. ”Rakastan kiteytynyttä hunajaa”, Cody Oreck kertoo. "Syön hunajaa paitsi sellaisenaan, myös esimerkiksi salaatinkastikkeissa. Hunaja on kokonaisuudessaan hieno tuote."
Koska myös Valkoisessa Talossa on mehiläispesiä, voi suurlähettiläspariskunta ottaa reseptiikassa vinkkejä kotimaansa ensimmäiseltä naiselta. 
”Haluan ehdottomasti kokeilla Valkoisen Talon hunajaoluen valmistamista”, Cody kertoo.

Suomalaisia eväitä maailmalle

Oreckit lähtevät takaisin Yhdysvaltoihin seuraavien kuukausien aikana, eikä heidän seuraajansa luultavasti tule mehiläispesiä ottamaan. ”Pesät jäävät tänne, mutta harrastus jatkuu Coloradossa”, Cody Oreck kertoo. Hän aikoo laajentaa omenatarhansa mehiläispesien määrän kolmesta viiteen.

USA:ssa kaikki on yleensä suurta, niin myös mehiläistarhaus. Cody Oreck aikoo kuitenkin viedä suomen oppeja kotiinsa Coloradoon. "Tässä ammatissa on oltava herkkyyttä”, rouva Oreck kertoo pohtiessaan kuinka mehiläisiä siirrettään rekoilla Amerikan mantereen halki pölytystä varten.

"Täältä sai erinomaiset eväät mehiläistarhaukseen. Mehiläistarhaajat ovat niin lämmintä ja viisasta väkeä.”

Mehiläisten rinnalla tietää oman arvonsa

USA:n Suomen suurlähettiläs, myös entinen kehonrakentaja Bruce Oreck nostaa mehiläiset maailmassa aivan omaan luokkaansa.

”On ihmeellistä, kun ajattelee mitä tämä pieni otus tuottaa meille. Hunajaa, vahaa, pölytystä. Monella tapaa mehiläinen on täydellinen symboli eri lajien suhteista. Usein kuvittelemme, että täällä olemme vain me ihmiset tekemässä mitä teemme. Mehiläiset tuovat meidät takaisin todellisuuteen."

maanantai 4. helmikuuta 2013

Intialainen Aloo raita ja naan-leipä

Ei ihan perinteinen perunasalaatti, mutta sen intialainen serkku. Intialaisia ruokaohjeita on ollut monen lehden palstoilla viime aikoina, ne ovatkin monen makuun - kokeilinpa siis minäkin. Intialaisessa ruokakulttuurissa käytetään paljon hunajaa ja se antaakin hyvän kontrastin joskus hyvinkin tuliseen ruokaan.

Tämä Aloo raita on hyvin yksinkertainen valmistaa. Jogurtin sekaan hiukan hunajaa, mausteita ja korianteria... Tarjoa perunoita jogurttikastikkeessa lisukkeena tai pääruokana esimerkiksi intialaistyyppisten lihapullien ja naan-leivän kera, kuten minä tein. Helppoa kuin heinänteko ja omalle seurueelle tämä upposi ihan tällaisenaan. Jogurttikastiketta kannattaa mielestäni tehdä suosiolla reilu kerta-annos, koska se on herkullista ja loppuu helposti kesken!

Intialainen Aloo Raita

  • 8 perunaa (kiinteitä!)
  • 1 sipuli 
Kastikkeeseen:
  • 3 dl turkkilaista jogurttia
  • puolen limen mehu
  • 1 rkl hunajaa
  • ½ tl juustokuminaa
  • ripaus mustapippuria
  • 1 tl suolaa
  • tuoretta korianteria
  • (chiliä)

Keitä perunat kypsiksi. Sekoita sillä välin kastikkeen ainekset, silppua joukkoon korianteria ja tarkista maku. Kuori perunat kuumina ja viipaloi ne suuriksi kuutioiksi. Kuori ja hienonna sipuli. Laita perunat, sipuli ja kastike kerroksittain kulhoon. Ripota päälle chiliä maun mukaan sekä tuoretta korianteria. Tarjoile aloo raitaa esim. lisäkesalaattina ja naan-leivän kanssa.

Naan-leipä

  • 1 dl turkkilaista jogurttia
  • 1,5 dl maitoa
  • 1 pss kuivahiiva
  • 1 rkl hunajaa
  • 0,5 tl suolaa
  • 5 dl vehnäjauhoja
  • 1 rkl voisulaa taikinaan
  • voisulaa leipien voiteluun
Sekoita maito ja jogurtti ja lämmitä kädenlämpöiseksi. Sekoita kuivahiiva joukkoon. Lisää suola, jauhot ja hunaja. Alusta jauhot joukkoon tasaiseksi taikinaksi. Anna kohota 45-60 minuuttia. Leivo taikinasta pitkiä, ohuita leipiä. Paista 250 asteessa 4-5 minuuttia. Voitele tuoreet leivät.