maanantai 30. syyskuuta 2013

Hunajahuijaus maailmalta: kiinalaista hunajaa myytiin ei-kiinalaisena


Maailman ruokaketjujen monipolvisuus ja ongelmallisuus on viime vuosina noussut esiin monin tavoin, esimerkiksi hevosenlihakohussa tai mehutehtaan työoloissa.

Eikä globaali hunajabisneskään ole välttynyt alkuperäväärennöksiltä. Keväällä saimme tietää valehunajasta. Äskettäin kaverini vinkkasi artikkelista, jossa kerrotaan, miten Yhdysvaltoihin kaupattiin kiinalaista hunajaa ei-kiinalaisena.

Pitkän jutun opetus on tuttu: mitä useampi tekijä on mukana ruuan tuotanto- ja kuljetusketjussa, sitä helpommin rahanahneus voi ohjata väärentämään elintarvikkeiden alkuperää.

Tällä kertaa dollarinkuvat vilkkuivat silmissä siksi, että kiinalaiselle hunajalle oli Yhdysvalloissa asetettu korkeat tuontimaksut.

Tämä johti siihen, että Yhdysvaltoihin saapui suuria määriä hunajaa, jonka alkuperämaaksi oli merkitty Indonesia, Malesia tai Intia. Itse asiassa määrät kohosivat suuremmiksi, kuin mitä kyseiset maat edes tuottivat hunajaa. Todellisuudessa hunaja oli kiinalaista.

Hunajahuijauksen päätekijöiden firma sijaitsi Saksassa. Kiinan toimisto käytti yksittäisiä välittäjiä hunajan ostoon. Hunajaa kuljetettiin eri maihin, joissa se merkittiin ei-kiinalaiseksi, ja usein myös pyrittiin käsittelemään niin, että alkuperä olisi vaikeampi jäljittää.

Hunajan käsittely tarkoitti sitä, että siitä suodatettiin pois siitepölyä. Siitepöly kertoo, millaisista kasveista hunaja on peräisin, ja kasvilajit ovat tietysti hyvin erilaisia eri puolilla maapalloa. Esimerkiksi suomalaisessa hunajassa ei ole akaasiaa, joka taas voi muualla olla varsin yleinen hunajakasvi.

Lisäksi hunajaan saatettiin lisätä esimerkiksi melassia. Näin muokattiin hunajan makua ja rakennetta.
Kun hunajapurkissa on tuottajan tiedot, on sen
alkuperä helppo jäljittää.
Hyvää Suomesta -merkki takaa hunajankin kotimaisuuden.
Pahimmillaan hunajaeristä löytyi myös antibioottia, joka on Yhdysvalloissa kielletty elintarvikkeissa, mutta jota Kiinassa käytetään mehiläistautien ehkäisyssä.

Hunaja myytiin elintarvikeyhtiöille. Yhdysvallat on suuri hunajankäyttäjä, ja noin 60 prosenttia maan hunajasta on tuontitavaraa.

Tämäkin tarina siis osoittaa, että loppukuluttajan kannalta elintarvikeketjun jäljitettävyys voi olla joskus kovin heikko. Tällä kertaa kohteena oli hunaja, mutta varmasti sama pätee lukuisiin muihin tuotteisiin. Kun tuotteen alkuperäksi kerrotaan esimerkiksi "EU:sta ja EU:n ulkopuolelta", niin kannattanee miettiä, tietääkö, mitä oikeasti ostaa.




keskiviikko 25. syyskuuta 2013

Iso pallopesä ei ole mehiläisten tekosia

Eräs tuttavani lähetti viikonloppuna sähköpostia, jonka mukana oli kuva komeasta pallosta. Ulkovarasto oli saanut kesän ajan olla rauhassa, ja vasta nyt syksyn tullen oli havaittu, että vanhohin lastenrattaisiin oli päättänyt pesiytyä jokin pörriäislaji.

Ulkovarastoon ilmestynyt jättipesä on ampiaisten tai
herhiläisten tekosia. Pesä tyhjenee viimeistään pakkasten
tultua. (Kuva: Anja Nysten)

Pystyin tutulle kertomaan, että kyseessä eivät ole mehiläiset. Mehiläiset eivät nimittäin rakenna pallomaista pesää puumateriaalista, kuten ampiaiset ja herhiläiset.

Sen sijaan mehiläisparvi voi ryhtyä tekemään kennostoja. Mehiläistarhaaja lähetti Köyliöstä kuvia, joissa mehiläiset ovat jo päässeet hyvään vauhtiin rakennuspuuhissa.

Karannut mehiläisparvi ei rakenna palloa.
Siksi parvet usein ryhtyvät rakennuspuuhiin suojaisissa paikoissa,
esimerkiksi savupiipussa. Tällä kertaa kotia puuhattiin
avoimempaan paikkaan. (Kuva: Terttu Huhtinen)

Mitä näille pesille sitten kannattaa tehdä? Pallopesän liepeillä oli kuulemma vielä elämää, mutta koska välitöntä kiirettä pesän poistamiseen ei ollut, niin varaston omistajat päättivät odotella sään kylmenemistä. Se tyhjentää pesän, jolloin sen voi kärrätä rauhassa ulos ja hävittää.

Tämä pätee kaikkiin noihin pallomaisiin pesiin, sillä ampaisista ja herhiläisistä talvehtii vain kuningatar.

Myöskään tuollainen karannut mehiläisparvi ei selviydy talvesta. Mutta silti kannattaa pyytää mehiläistarhaaja paikalle mahdollisimman pian: tarhaajilla on keinonsa ottaa mehiläiset talteen. Mehiläiset voivat rakentaa kennostojaan myös välikaton puolelle, ja se ei ole tietysti hyvä juttu rakennuksenkaan kannalta.

Suojaisemmassa paikassa, kuten savupiipussa, on pieni mahdollisuus, että mehiläisyhteiskunta selviytyy talvesta ilman ihmisen toimenpiteitä. Siellä savupiipussa pesä on merkittävä haitta, eikä villihunajasadosta kannata elätellä toiveita.

Tarhamehiläisten ei siis ole syytä antaa pesiytyä muualle kuin tarhaajien hoiviin. Siellä pesissään mehiläiset nyt valmistautuvat talveen ja muodostavat porukalla talveksi talvipallon.

tiistai 24. syyskuuta 2013

Omenamuffinit mantelilla, kanelilla ja hunajalla

Omenamuffinit tai -piirakka ovat tietysti syksyn pakollinen leivos. Etenkin, jos saa omenoita ilmaiseksi kavereilta, sukulaisilta, siirtolapuutarhojen laatikoista tai Facebookin omenapörssien kautta.

Tällä kertaa yhdistin omenat rouhittuihin manteleihin ja hunajaan, ja lopputuloksena oli tietysti maukkaita herkkuja.

Omenamuffinit hunajaisella mantelitäytteellä 

1,5 dl ranskankermaa
0,75 dl rypsiöljyä
1 muna
3,5 dl vehnäjauhoja
2,5 dl sokeria (josta noin puolet fariinisokeria)
0,5 tl ruokasoodaa
0,5 tl suolaa

Omena-kanelitäyte
1 omena
n. 0,75 dl notkeaa tai juoksevaa hunajaa*
0,75 dl mantelirouhetta
1 tl kanelia
1 rkl sulatettua voita

Tee ensin täyte. Kuutioi omena pieniksi paloiksi ja sekoita joukkoon loput täytteen aineet.

Vatkaa ranskankerma, öljy ja muna vaaleaksi vaahdoksi. Sekoita jauhot, sokeri, sooda ja suola keskenään. Yhdistä seos öljy-munaseokseen.

Lusikoi muffinivuokiin taikinaa, mutta jätä tilaa täytteelle. Jaa täyte muffinien päälle. Paista muffineita 175-asteisessa uunissa keskitasolla noin 25 minuuttia.

*Tällaisessa leivonnassa kiteytynyttä hunajaa voi notkistaa myös mikrossa, sillä hunajan hyvät entsyymit tuhoutuvat joka tapauksessa leivonnaisten paistossa uunissa. Sen sijaan esim. salaatinkastikkeisiin ja muihin kylmiin ruokiin hunaja kannattaa notkistaa lempeästi vesihauteessa.

keskiviikko 18. syyskuuta 2013

Miljoonan dollarin kysymys: mikä tappaa mehiläisiä?

En ole laskenut, kuinka monta kertaa olen vuoden aikana kuullut kysymykset 'miksi mehiläiset katoavat' tai 'mikä mehiläisiä tappaa'. Joka tapauksessa, todella monta kertaa. Kysymys on äärimmäisen hyvä, ja toivoisin osaavani vastata siihen täysin varmasti ja yksiselitteisesti. Mehiläisten katoamiseen ja joukkokuolemiin (engl. CCD:hen  eli collany collapse disorderiin) on luultavasti monia syitä ja syyt vaikuttavat kaiken lisäksi toisiinsa.

Tällä viikolla TEDissä julkaistu mehiläisluento antaa hyvän yhteenvedon siitä, mikä mehiläisiä vaivaa. Tutkija Marla Spivak kertoo yksinkertaisesti ja selkeästi mehiläisten tilanteesta vartin kestävällä videolla. Kannattaa katsoa! Valitettavasti video on englanniksi, mutta kirjoitanpa tähän hiukan pääpointteja.

Tautien, ravinnon ja kemikaalien noidankehä?


Voisi helposti ajatella, että mehiläisiä vaivaa vain esimerkiksi kasvinsuojeluaineet tai taudit. Mehiläispesä kuitenkin toimii moniulotteisesti, siellä pitää huolehtia hygieniasta, ruuasta, suunnistuksesta jne. Jos yksi asia menee pieleen, muutkin voivat mennä.

Mehiläisillä on luonnostaan tauteja ja loisia. Esim. varroa-punkit lisäävät mehiläisten viruksia, mikä taas vaikuttaa niiden yleiskuntoon. Vaikka mehiläinen ei kuolisikaan viruksiin, niiden kyky kerätä ravintoa ja huolehtia pesästä heikkenee. Ja vaikka vain osa pesän mehiläisistä kuolisi, se vaikuttaa heti mm. pesän lämmöntuotantokykyyn ja talven yli selviämiseen. Keväällä pesän toiminta myös käynnistyy hitaammin, kun on vähemmän porukkaa keräämässä ruokaa.

Sama pätee kasvinsuojeluaineisiin - vaikka ne eivät tappaisi mehiläisiä, ne saattavat vaikuttaa niiden kykyyn toimia pesässä tietyssä tehtävässään.


Taudit, kemikaalit, viljelyn yksipuolisuus ja liian vähä ravinto vaikuttavat mehiläisten hyvinvointiin yhdessä ja erikseen.

Monokulttuuri nykymehiläisen ongelma

Mehiläisten katoaminen on ollut viime vuosikymmenen puheenaihe. Uutta se ei kuitenkaan ole, Spivak kertoo. Mehiläisten väheneminen USA:ssa alkoi jo toisen maailmansodan jälkeen, kun kasvivalikoima alkoi yksipuolistua ja kemialliset torjunta-aineet tulivat käyttöön. Ruuan keruu onkin yksi nykypäivän mehiläisten ongelmista, jos katsotaan maataloutta globaalisti. Viljelyala yksipuolistuu ja mehiläisten on vaikeampi kerätä monipuolista ravintoa. Spivak puhuukin " ruoka-autiomaista". Ravintoa on vaikea löytää ja se on todella yksipuolista nykyisessä monokulttuurissa.
Ristiriitaista on se, että Spivak kertoo myös, että mehiläispölytteisten kasvien määrä on noussun 300 % maailmanlaajuisesti. Samaan aikaan mehiläiset vähenevät, eikä pölytystä ole riittävästi.

Maapallolla 20 000 mesipistiäislajia

Muitakaan pölyttäjiä ei sovi unohtaa. Spivak muistuttaa, että tarhattujen mehiläisten lisäksi maapallolla elää parikymmentätuhatta muuta mesipistiäislajia, jotka pölyttävät myös viljelykasvejamme. Harvalla lajilla on samanlainen sosiaalinen yhdyskuntarakenne kuin hunajamehiläisellä.

Kaikkia pölyttäjiä voi auttaa istuttamalla hyviä ravintokasveja, Spivak muistuttaa. Me voimme esimerkiksi syksyllä istuttaa sinililjan sipuleita, niistä saa aikaisin keväällä mettä. Krookus taas on hyvä siitepölyn lähde.

Spivakin viisaimmat sanat ovat videon lopussa: "Kun mehiläisten ravinnonsaanti turvataan, meidänkin ravinnonsaanti turvataan pölytyksen kautta."

Tässäpä pohdiskeltavaa loppuviikolle.
-Tuula

keskiviikko 11. syyskuuta 2013

Mehiläispesä voi olla myös pihan koristus

Mehiläispesän ei ole pakko koostua päällekkäin ladotuista laatikoista, vaikka se onkin yleisin pesämalli. Vähän erilainen pesä tarjoaa toista näkökulmaa mehiläisten elämään, ja se toimii vaikka pihan koristuksena. Suurempaan hunajantuotantoon nämä pesät eivät sovi.


Reetta Niemelän ylälistapesä on maalattu Kalevalan henkeen.
"Lemminkäisen äiti herättää Lemminkäisen kuolleista hunajalla.
Se kuvaa mielestäni hienosti hunajan ja mehiläisten ihmettä", Niemelä sanoo.

Erilaisia niin sanottuja ylälistapesiä on käytetty maailmalla pitkään. Ylälistapesissä mehiläiset esimerkiksi rakentavat itse kennostonsa, toisin kuin yleisemmissä pesämalleissa, joissa mehiläisille laitetaan valmiiksi vahapohjukkeita.

Reetta Niemelällä on ollut mehiläisiä kymmenkunta vuotta, ja nyt hän kokeili ensimmäistä kesää ylälistapesää. Niemelä halusi tutustua toisenlaiseen hoitotapaan ja näyttää lapsille, mitä mehiläispesässä tapahtuu.

”Ylälistapesässä lapset pääsevät näkemään mehiläisten vuorovaikutuksen ja harmonian sekä aistimaan tunnelman", Niemelä sanoo.
Niemelä on kokenut ylälistapesän hoitamisen vaivattomaksi ja antoisaksi.
”Missään muussa pesässä mehiläiset eivät ole olleet näin rauhallisia. Toki erilainen pesämalli vaatii erilaista käsittelytapaa, mutta toisaalta pesää ei edes tarvitse käsitellä niin paljon. Ihan ensimmäiseksi mehiläispesäksi en tätä ehkä kuitenkaan suosittelisi.”


Monia mehiläishoitajia mietityttää ylälistapesän selvitytyminen talvesta. Littoisilla asuvalla Veikko Mustalahdella ylälistapesä on ollut kolmen talven yli. Kaksi ensimmäistä talvea meni hyvin, mutta viimeisin, pitkittynyt talvi toi esiin ylälistapesän huonoja puolia.

"Vaikka ruokaa oli, niin mehiläisten talvipallo ei päässyt siirtymään hunajan äärelle. Mutta kyllä pesä silti selvisi."
Ylälistapesää voi tarkkailla ikkunallisesta aukosta.
Aukosta näkee esimerkiksi sen, miten mehiläiset rakentavat kennostojaan.
Tässä kuvassa on Niemelän pesä ennen maalausta.
Ylälistapesässä on väliseiniä, joita
liikutetaan pesän kasvun mukaan. Pesä
voi tuottaa Suomessa noin 10 - 15 kiloa hunajaa.
Monet mehiläistarhaajat kokeilevat erikoisempiakin pesävirityksiä.  Yksi näistä on Martti Röyskön pieni narupesä.

"Tämän narupesän aihion löysin Jyskin alennusmyyntikorista”, Röyskö kertoo. Aihiota on varusteltu mehiläisille sopivaksi, ja kesän ajan Röyskö sai ihailla pienen pesän pörinää.


Röyskön pikkupesä roikkui kesän
ajan pihapiirissä.
”Olen miettinyt, toimisiko palvelu, jossa mehiläishoitaja toimittaisi kotipuutarhurin omenapuuhun roikkumaan tällaisen pikkupesän. Sitä voisi seurata kesän ajan, ja syksyllä mehiläishoitaja hakisi pesän pois. Silloin kesähoitaja voisi saada maistiaisia kennohunajana oman puutarhan hunajista."

Röyskön pesä ei selviydy talvesta, joten nyt syksyllä pesä on jo purettu.


Mehiläiset tarvitsevat tietysti myös vettä.
Röyskö rakensi pesänsä yhteyteen juoma-automaatin.
Automaatin vieressä näkyy mehiläisille tehty kulkuaukko.


Röyskö tarkkaili pesän kehittymistä kesän aikana.
Tässä kuvassa tarkistetaan pesää heinäkuun alussa.

 
Kuvat: Reetta Niemelä ja Martti Röyskö

maanantai 9. syyskuuta 2013

Päätoimisia ammattitarhaajia on Suomessa noin sata ja muuta tilastotietoa mehiläisalalta

Paljonko suomalainen syö hunajaa? Kuinka monelle mehiläiset ovat työ tai harrastus? Montako mehiläispesää ammattitarhaajalla voi olla?

Usein kysytään erilaisia tilastotietoja mehiläistarhauksesta ja hunajasta. Nyt kokosimme joitakin lukuja ja tilastoja nettisivuillemme.

Tässä muutamia poimintoja:

  • Suomen Mehiläishoitajain Liiton jäsenmäärä on nyt noin 2050. Jäsenmäärä oli pitkään laskussa, mutta nyt näyttää tapahtuneen käänne ja jäsenmäärä kasvaa. Liiton jäseninä on yli 70 prosenttia mehiläistarhaajista.  
  • Suurimmalla osalle liiton jäsenistä mehiläiset ovat harrastus ja/tai sivutulonlähde.
  • Noin sata henkilöä toimii päätoimisena ammattitarhaajana.
  • Harrastajatarhaajalla voi olla yksi pesä tai enemmän. Ammattitarhaajan pesämäärä voi nousta yli tuhanteen.
  • Hunajaa suomalaiset käyttävät keskimäärin 580 grammaa vuodessa. Määrä on selvästi alle EU:n keskiarvon, joka on 700 grammaa.
  • Mehiläispesistä kuolee Suomessa talven aikana noin 10 - 15 prosenttia eri syistä (pesän heikkous, taudit, loiset, eläintuhot jne).
  • Pölytys on mehiläistarhauksen arvokkain tuote. Tarhaajien tarjoamat pölytyspalvelut mm. marjan- ja hedelmänviljelijöille ovat kasvussa.
  

maanantai 2. syyskuuta 2013

Salaatti tuoreista härkäpavuista ja leipäjuustosta

Olen jo pitkään suunnitellut tutustuvani paremmin härkäpapuun ruuanlaitossa. Kyseessä on nimittäin mainio, kotimainen proteiinilähde. Härkäpapua viljellään lähinnä eläinrehuksi, mutta edullista syötävää se on meille ihmisillekin.

Tuoreita härkäpapuja ei näe kovin usein myynnissä, mutta lauantaina niitä löytyi keittiöömme Helsingin kauppatorilta Luomu-Markun valikoimista. Kuivattuja papuja kaupataan monissa paikoissa.

Koska kyseessä oli minulle ensimmäinen kerta tuoreiden härkäpapujen kanssa, otin valmistuksen kanssa varman päälle eli hyödynsin Olemme puutarhassa -blogin valkosipulisten härkäpapujen reseptiä.

Papujen määrä oli niin pieni, että käsittely ei tuntunut kovin vaivalloiselta. Ja ehdottomasti papujen räpellys oli vaivan väärti: pavut maistuivat salaatissa leipäjuuston rinnalla oikein hyviltä.

Härkäpapu kuuluu myös niihin viljelykasveihin, jotka hyötyvät hyönteispölytyksestä.

Vasemmalla avattu härkäpapupalko,
keskellä kuorittuja pavunsiemeniä, oikealla vaaleat
pavunsiemenet keittämisen jälkeen ja ennen kuorintaa.
Salaatti härkäpavuista ja leipäjuustosta kahdelle

noin 15 palkoa härkäpapuja
puoli litraa vettä papujen keittämiseen
1 rkl voita tai öljyä
suolaa
pippuria
yksi pieni valkosipulinkynsi
vajaa 1 tl hunajaa
1 - 2 rkl oliiviöljyä
ripaus kuivattua timjamia
lehtisalaattia
pala kurkkua
150 gr leipäjuustoa

Avaa härkäpavut ja ota siemenet astiaan. Keitä suolalla maustettu vesi ja lisää pavunsiemenet. Keitä 4 - 5 minuuttia, kunnes siemenet ovat muuttuneet päältä lasittuneen vaaleaksi.
Valuta vesi pois ja laita pavut jääkylmään (miel. jääpaloilla viilennettyyn) veteen.

Kun pavut ovat jäähtyneet, poista vaalea kuorikerros esimerkiksi nipistämällä kynnellä kuori rikki ja puristamalla varovasti toisesta päästä, jolloin sisus ”pullahtaa” ulos kuoresta.

Laita kasariin rasva kuumenemaan ja lisää kuorittu, viipaloitu valkosipuli. Kuullota hetki, mutta älä ruskista. Lisää pavut ja timjami. Kuullota miedolla lämmöllä noin viisi minuuttia. Ota kasari pois levyltä ja lisää papujen sekaan oliiviöljy ja hunaja sekä ripaisu suolaa ja rouhaisut mustapippuria.

Kokoa salaatti lautasille: revi vihreä salaatti, lisää pieniksi kuutioiksi leikelty kurkku ja leipäjuusto ja kumoa päälle pavut ja niiden mukana oleva mausteinen öljy.