torstai 31. heinäkuuta 2014

Rooibos-jäätee viilentää hellepäivänä

Kylmää juotavaa, kiitos! Näin helleaikaan olen kaivannut vaihtoehtoja juomiin. Siksi kokeilin, miltä maistuisi maustetusta rooiboksesta tehty jäätee.

Ihmisten mieltymykset sen suhteen, miten makeaa juomien pitäisi olla, vaihtelevat suuresti. Siksi kannattaa ensin laittaa hunajaa hieman varovaisemmin, maistaa ja sitten lisäillä.

Minulla oli käytössä vaniljalla maustettuja rooibos-teepusseja, mutta tietysti voi kokeilla myös maustamattomia versioita ja lisätä mukaan esimerkiksi tuoretta minttua. Vesi + mehu -yhdistelmän sijaan voi testata vaikkapa tuoremehua.

Koska olen aloittelija näissä jääteetouhuissa, niin kommenttiosastolle saa tietysti jakaa lisää vinkkejä.

Rooibos-jäätee


5 dl vahvaa, maustettu rooibosta (käytin kolme pussia Lidlistä ostettua, vaniljalla maustettua rooibosta)
5 dl vettä
n. 0,5 d limemehua (käytin valmista kaupan tiivistettä, myös vastaava sitruunamehu oletettavasti sopii hyvin)
n. 2 - 3 rkl hunajaa (tai oman maun mukaan)
jääpaloja
appelsiinia tai muita hedelmiä tarjoiluun

Valmista rooibos-juoma. Lisää kylmää vettä. Sekoita jäähtyneeseen juomaan hunaja, maista ja makeuta tarvittaessa lisää. Jäähdytä jääkaapissa.
Tarjoiluhetkellä lisää jääpalat ja appelsiiniviipaleet.

tiistai 29. heinäkuuta 2014

Vuohenjuusto-mansikkasalaatti

Helteiden jatkuessa ei suuresti innosta seistä keittiössä kuuman hellan ääressä. Onneksi kesällä voi tehdä salaatteja erinomaisista raaka-aineista.

Eilen kokosin lautasille vuohenjuustolla, mansikoilla, suolapähkinöillä ja tietysti uuden sadon hunajaripauksella täydennetyt salaattiannokset.

Koska teen salaatit usein sen pohjalta, mitä kotona sattuu olemaan, niin tälläkään kertaa reseptissä ei ole tarkkoja mittoja. Mutta todella hyvin nämä raaka-aineet toimivat yhdessä: tuoretta, maistuvaa, ripaus suolaisuutta ja hieman makeutta.

Vuohenjuusto-mansikkasalaatti kahdelle

- vihreää salaattia
- n. 150 gr hyvää vuohdenjuustoa
- puolikas tai kokonaiden avokado
- noin kymmenen mansikkaa lohkottuina
- puolikas avomaankurkku kuorittuna
- kourallinen suolapähkinöitä
- hieman kennohunajaa ja/tai juoksevaa hunajaa (0,5 - 1 tl)
- ripaus balsamicoa

Revi salaatti suoraan lautasille tai tarjoiluastiaan. Paloittele päälle juusto, avokado, mansikat ja kurkku sekä lisää suolapähkinät. Valuta päälle pieni tilkka juoksevaa hunajaa hyvin ohuena nauhana tai rouhi pieniä palasia kennohunajaa. Lisää kevyt ripaus balsamicoa. Myös muutama basilikanlehti sopii hyvin joukkoon.




maanantai 28. heinäkuuta 2014

Tuoretta hunajaa on myynnissä ja sitä voi myös pakastaa

Viime perjantaina kyläilin Pohjois-Karjalassa liperiläisen Matti Luostarisen luona. Hänellä on ollut mehiläisiä 1980-luvulta, joten kokemusta sekä mehiläisistä että hunajakaupasta on runsaasti.

Yksi hunajan myyntipiste on Matin kotipihassa. Hunajan itsepalvelupisteestä voi napata purkillisen tai pari hunajaa, tiputtaa maksun lokeroon ja jatkaa matkaa.

Näitä itsepalveluun perustuvia hunajanmyyntipisteitä on myös monilla muilla tarhaajilla. Nyt kesäisessä Suomessa liikkuessa kannattaa siis pitää silmät auki ja havainnoida erilaisten markkinoiden ja torien lisäksi myös mahdolliset itsepalvelukojut ja hunajanmyyntikyltit. Näin pääsee kokeilemaan erilaisia hunajia ja tapaamaan hunajantuottajia.




Tässä vielä muutama vinkki, joita Matti kertoo hunajanostajille:
- Muistathan, että hunajan voi pakastaa ja näin saada juoksevaa hunajaa myös talvella. Jos nyt ostaa juoksevaa hunajaa, niin se on sulaessaan taas juoksevaa. Normaalisti kotimainen, juokseva hunaja kiteytyy ajan myötä, joskus hyvinkin nopeasti. Myös lasipurkin voi pakastaa.
- Säilytä hunaja huoneenlämmössä. Älä laita hunajaa jääkaappiin.
- Kiteytyneen hunajan voi varovaisella lämmityksellä esim. vesihauteessa muuttaa takaisin juoksevaksi.
- Pidä hunajapurkki esillä, jotta myös muistat käyttää hunajan.

Matti Luostarinen kuuluu niihin mehiläistarhaajiin, jotka ovat allergisia mehiläismyrkylle. Mutta silti mehiläishoito on niin kiehtovaa, ettei  hän ole malttanut luopua mehiläisistä.

Tallensin Matin mietteitä hunajasta ja mehiläistarhauksesta myös videolle.


PS. Matin hunajaa olen syönyt jo ennen kuin tajusin mitään mehiläishoidon hienoudesta. Vanhempani ovat nimittäin vuosikausia ostaneet hänen hunajaansa. Eli nyt ikään kuin vedin hieman kotiinpäin videoimalla tätä liperiläistä herraa.

keskiviikko 23. heinäkuuta 2014

Hunajaa suoraan kennosta

Kennohunajaa eli linkoamatonta hunajaa.

Viime viikolla pyysin päästä heinäveteläisen Pelkosen Juhan mukaan mehiläispesille ja hunajasadon äärelle.

Ensin kävimme mehiläispesillä ja Juha mm. otti pesistä jonkin verran hunajakennoja. Sitten pistettiin pieni linko pystyyn ja lingottiin hunajaa purkkiin.

Koska Juha on ystävällinen mies, niin hän kysyi, haluaisinko kokonaisen kehän hunajineen ja kennoineen. Eihän sellaisesta tarjouksesta voi kieltäytyä!

Pääsin heti reissusta palattuani esittelemään tätä ihmeellisyyttä perheelleni. Tuoretta kennohunajaa lusikoitiin nopeasti parempiin suihin, mutta suuren osan sain talteen myöhempiin tarkoituksiin.

Kennohunaja on tietysti parhaimmillaan tuoreena. Tällöin hunajakenno on mielestäni miellyttävää pureskeltavaa: ajan myötä vaha muuttuu, eikä sen popsiminen tunnu enää niin kivalta. Kennohunajan voi siis syödä sellaisenaan, mutta jos ajatus vahan nielemisestä on epämiellyttävä, niin toki vahan saa sylkäistä poiskin. 

Juha siirtää hunajaa pois pesästä.
Kokonainen hunajakenno, josta on jo lusikoitu maistiaisia.
Mehiläiset peittävät valmiin hunajan vahalla:
tästä kennosta oli vielä noin kolmasosa eli
vasen puoli peittämättä. Pidempiaikaiseen varastointiin
talteenotettavan kennohunajan kohdalla
suositeltavinta on täysin peitetty kenno.
Leikkelin kennoa paloiksi. Osan paloista otin talteen sellaisenaan,
osasta puristin harson avulla hunajan pois.
Mehiläistarhaaja laittaa mehiläisille pesään kehiä, joissa
on valmiina myös vahapohjuke, jota hyödyntäen
mehiläiset voivat työskennellä. Kehä myös yleensä langoitetaan
(tästä lisää esim. Pappilan elämää -blogista). Langat
paljastuvat hunajakennoa leikeltäessä.



Kennohunajaa suositellaan usein esimerkiksi juustojen seuralaiseksi.
Lisäksi kennohunajasta saa näyttävyyttä esimerkiksi
jälkiruokiin tai makua pähkinöiden rinnalle.

Mistä kennohunajaa sitten saa? Jotkut tarhaajat keräävät kennohunajaa myyntiin pieniin rasioihin, ja olen nähnyt kotimaista kennohunajaa Helsingissä etenkin pienissä elintarvikekaupoissa ja esimerkiksi kauppahalleissa.

Yksi keino kennohunajan hankkimiseen on myös suora yhteys hunajantuottajaan: ehkä hän on valmis ottamaan talteen kennohunajaa sinua varten. Mutta yhteydenotto kannattaa tehdä nyt, sillä kun hunajan satokausi on ohi, niin ei hunajakennoja enää ole käytettävissä. Pienessäkin palassa on yllättävän paljon hunajaa, ja esimerkiksi juustolautasen vierellä kennohunaja on hieno lisä.

maanantai 21. heinäkuuta 2014

Kesäinen mehiläismediakatsaus

Mehiläistarhausopiskelua
Rääkkylässä Pohjois-Karjalassa tänä kesänä
Moni tarhaaja on jo lingonnut tämän kesän ensimmäiset hunajat. Myös hunajasadon määrää on arvuuteltu ja arvailtu julkisuudessa, mutta lopullinen tieto siitä saadaan vasta myöhemmin.

Tietysti paikalliset erot ovat suuria: jokin mehiläistarha voi tuottaa reilusti hunajaa, kun taas muutaman kilometrin päässä toisessa tarhassa satoa ei kerry kehuttavasti.

Mehiläiset ovat mitä mainioin kesäinen aihe myös medialle. Tässä muutamia nostoja erilaisista kirjoituksista viime viikoilta.

Mitä tehdä, kun kotipihaan ilmestyy mehiäisparvi (Turun Sanomat 13.7.)


Jutussa kerrotaan mehiläisten parveilusta ja siitä, miten tulisi toimia, jos parvi ilmestyy oman talon nurkille. Mukana on myös video, jossa parvi tiputetaan oksalta talteen.
"Tarvainen painottaa, että mehiläisiä ei saa missään nimessä myrkyttää omin avuin. Kun yksi Raid-pullolla varustautunut ihminen ja kokonainen mehiläisparvi ottavat mittaa toisistaan, ihminen jää hengenvaarallisella tavalla toiseksi.
Eikä kotipihaan ilmestyneisiin mehiläisiin ole edes tarvis suhtautua vihamielisesti. Lentäessään auringon pimentävä ja kovaa ääntä pitävä parvi on ainakin luonnosta kiinnostuneen mielestä komea näky.
– Parvea voi ihastella matkan päästä ja siitä kannattaa ottaa kuvia. Ja sanotaan, että parvi pihassa tuo onnea talolle."

Mehiläiset veivät mansikkatilan luomuun
(Luomua. Ilman muuta. Heinäkuu 2014)


Luomumarjanviljelijälle mehiläiset ovat suureksi hyödyksi. Ne sekä pölyttävät kukkia että vievät kukkiin homeentorjunta-ainetta. 
"Opiskellessaan agroekologiaa Helsingin yliopistossa Keskitalo vakuuttui, että harmaahomettakin on mahdollista torjua luonnonmukaisin menetelmin.
– Professori Heikki Hokkanen esitteli, miten harmaahometta voidaan torjua mehiläisten avulla. Pesien lentolaudoille levitetään mikrobivalmistetta, joka tarttuu mehiläisten jalkoihin. Pölyttäessään mansikan mehiläinen levittää kukkaan myös mikrobin, joka estää harmaahometartunnan."

Pistikö mehiläinen? Näin mehiläistarhaaja välttää myrkytyksen
(Yle Luonto 20.7.)


Jutussa annetaan vinkki mehiläisten, ampiaisen tai kimalaisen piston ensihoitoon. Lisäksi juttu kertoo mesikasveista, mehiläiskesän etenemisestä sekä mehiläistarhaajan mahdollisuuksista vaikuttaa mehiläisten luonteeseen kuningatarmehiläisten valinnoilla.
"Mehiläisten medenkeruukausi alkaa varhain keväällä pajun, leskenlehden ja voikukan kukinnan aikaan. Kautta jatkaa valkoapila, vadelma ja horsma. Juuri horsma on mehiläisten aktiivisuuskauden hyvä mittari."

Hunajaa voi tuottaa myös kaupunkipihassa
(Ilkka 14.6.)


Petteri Helander kertoo oman mehiläistarhauksensa taustoista sekä mehiläisharrastuksesta yleisesti.
"Helander suosittelee kurssia tarhausta suunnitteleville. Kristiinassa kurssi oli keväällä.
Perushankinnat ovat pesän lisäksi hunajalinko, tyhjiä pesälaatikoita ja suojapuku. Kustannukset ovat tuhannen euron luokkaa.
– Tarhaus ei ole vaikeaa, mutta perusasiat pitää oppia. Pesiä pitää seurata viikoittain. Jos yhdyskunta ryhtyy esimerkiksi parveilemaan, se on käytännössä menetetty. Myös punkin torjunta pitää hoitaa joka syksy.
Vaasalaissyntyinen, Ylimarkussa asuva ja Kristiinassa mökkeilevä Helander innostui mehiläisistä kuutisen vuotta sitten.
– Lehdessä oli ilmoitus myytävistä mehiläispesistä. Hankimme muutaman pesän harrastukseksi. Siitä se lähti.

Pörräävät pölyttäjät (Kuopion kaupunginkirjasto)

Luontopedagogi Mari Wikholm valottaa blogitekstissää mehiläisten merkitystä.

"Aamiaispöydästämme puuttuisi mustikkasoppa, jos metsissä ei lentäisi kimalaisia. Ilman mehiläisiä emme söisi omenoita tai päärynöitä emmekä lettuja hunajalla tai vadelmahillolla. Suklaasta saamme kiittää erästä trooppista kärpästä, ja jäisipä moni kahvikuppikin juomatta, jos kahvipensaissa ei pörräisi pölyttäjiä. Ruokapöytämme jäisi siis huomattavasti köyhemmäksi, värittömämmäksi ja mauttomammaksi, sillä hyönteiset pölyttävät useimmat tärkeimmät ruokakasvimme ja lisäksi vielä lukuisia karjalle syötettäviä kasveja." 

- - - -

Nämä ja monet muut linkit olemme jakaneet myös Hunajan Facebook-sivulla sekä Twitter-tilillämme. Tervetuloa seuraamaan myös niitä! Tallennamme erilaisia mehiläis- ja hunajalinkkejä myös Delicious-palveluun.

maanantai 14. heinäkuuta 2014

Suomessa ei ole havaintoja varsinaisesta mehiläiskadosta

Pirjo Ruuskanen Jyväkylästä oli kirjoittanut eilen Helsingin Sanomien (13.7.) yleisönosastolle mehiläisistä. Tekstissään hän kysyi, mikä on Suomen mehiläisten tilanne.



Kerrataanpa siis muutamia mehiläisiin liittyviä tietoja.

Mehiläiskatoa (CCD, colony collapse disorder) ei ole havaittu Suomessa

Varsinaiseen mystiseen mehiläiskatoon liittyviä merkkejä ei ole Suomessa havaittu. Pesiä kuolee joka talvi, joskus enemmän ja joskus vähemmän, kuten viime vuonna, mutta näille kuolemille löytyy syynsä esimerkiksi taudeista. (Tuula kirjoitti aiheesta kesäkuussa.)

Kannattaa muistaa myös se, että suomalainen mehiläishoito on varsin erilaista kuin yhdysvaltalainen pölytysbisnes. Meillä mehiläisiä ei esimerkiksi kuljetella rekoissa pölyttämään kasveja eri puolilla maata. Tämä vaikuttaa mm. tautiriskeihin ja tautien torjuntaan.

Mehiläiskadolle ei ole yhtä syytä

Yhdysvaltojen mehiläiskadolle ei ole pystytty osoittamaan yhtä syyllistä. Todennäköisesti kyseessä on monen tekijän yhteisvaikutus. Kasvinsuojeluaineet ovat yksi osa, mutta mukana on myös esimerkiksi punkkien ja tautien vaikutus. Näiden vuoksi mehiläishoitajat joutuvat huolehtimaan mehiläisistä yhä enemmän ja esimerkiksi torjumaan tauteja tarkemmin kuin ennen.

Villien pölyttäjien tilanne on epäselvempi

Tarhatut mehiläiset siis voivat Suomessa varsin hyvin, mehiläistarhaajien määrä on kasvussa ja samoin myös mehiläispesien määrä. Mutta villien pölyttäjien määrä on arvioiden mukaan vähentynyt. Monien villipölyttäjien pesintämahdollisuudet ovat heikentyneet erilaisten ympäristön muutosten, esimerkiksi avo-ojien ja puurakennusten vähenemisen, myötä.

Einstein ei todennäköisesti sanonut mitään mehiläiskadosta

Albert Einsteinin lausahdukseksi on väitetty ahkerasti sanontaa "Jos mehiläiset katoaisivat, niin ihmiskunnalla olisi vain neljä vuotta elinaikaa". Todennäköisesti Einstein ei ole mitään tällaista sanonut: ainakaan siitä ei ole löydetty todistettu. Ilmeisesti väärinymmärrys on lähtenyt liikkeelle siitä, että Einstein on sotkettu toiseen henkilöön.


tiistai 8. heinäkuuta 2014

Mehiläiset ovat parveilleet poikkeuksellisen paljon

Sekä pesissä että pesien ympärillä kuhisi,
kun pohjoiskarjalaiset opiskelivat mehiläistarhausta.
Tänä kesänä moni mehiläistarhaaja on päässyt testaamaan, miten napataan kiinni mehiläisparvia. Olin perjantaina pohjoiskarjalaisten mukana Rääkkylässä opiskelemassa mehiläistarhausta, ja sielläkin puhuttiin paljon parveilusta.

SML:n mehiläishoidon neuvoja Ari Seppälä sanoi, ettei hän muista omalta, lähes kolmekymmenvuotiselta mehiläistarhaushistorialtaan vastaavaa parveilukesää.

Tämä parveiluaktiivisuus on Seppälän mukaan monen tekijän summa: talven jäljiltä pesät olivat vahvoja, ja lämmin kevät siivitti kasvua. Pesät kehittyivät siis vauhdikkaasti. Tämän jälkeen tuli poikkeuksellisen pitkä, kylmä ajanjakso. Parin viikon kylmyys aiheutti sen, että mehiläiset parveilivat ahkerasti.

Mehiläishoitajat eivät yleensä toivo parveilua. Eikä se Suomen oloissa ole mehiläisillekään hyväksi, sillä karanneet parvet hyvin harvoin selviävät hengissä ainakaan yli talven.

Silti Seppälän mielestä tällaisessa parveilukesässä on mehiläistarhaajalle jotain hyvääkin.
"Ne pesät, jotka ovat tänä kesänä olleet vahvoja ja joissa on vanhat emot, mutta jotka eivät yrittäneetkään parveilleet, niin niistä on kiva tehdä emoja seuraaviksikin vuoksi. Kaikki ne, joilla on geneettisesti ollut taipumusta parveilla, ovat sen puolensa varmasti tänä kesänä näyttäneet."

Pesästä lähtenyt parvi oli päätynyt
maahan mansikkamaalle. Siitä se oli helppo
ohjata suojaisaan laatkkoon.
Meille maallikoille siis tiedoksi, että kaikki mehiläiset eivät ole yhtä innokkaita parveilemaan. Pesän kuningattarella eli emolla on ratkaiseva rooli siinä, millaisia mehiläiset ovat ominaisuuksiltaan.

Sama emo voi elää pesässä muutaman vuoden (yleensä emot vaihdetaan parin vuoden välein). Emot voidaan merkitä eri vuosina eri väreillä, jotta tarhaaja tietää, miten vanha emo on kyseessä. Emojen valinnalla mehiläistarhaaja voi vaikuttaa mm. parveiluhalukkuuteen. Tarhaajat voivat myös hoitotoimenpiteillä pyrkiä estämään parvien lähtöä.

Rääkkylässä pääsin näkemään elämäni ensimmäisen parveilun. Tällä kertaa parvi ei roikkunut puussa, vaan se oli lähellä pesiä mansikkamaalla. Toinen pieni parvi oli jäänyt pesän alla olleeseen kuormalavaan.

Maassa oleva parvi on helppoa napata talteen. Mehiläiset pyrkivät löytämään pimeän, turvallisen paikan, ja mehiläistarhaaja voi tarjota sellaisen.

Parven luo viedään pohjaton, mutta mielellään katolla varustettu laatikko, johon laitetaan muutamia kehiä. Laatikko asetetaan esimerkiksi pienten kivien tai keppien päälle parin sentin korkeuteen mehiläisten päälle niin, että mehiläiset pääsevät kulkemaan sinne sisään. Mehiläiset aistivat, että tässä on hyvä paikka. Sitten odotellaan puoli tuntia tai tunti, kunnes koko porukka on kävellyt laatikkoon.