perjantai 3. lokakuuta 2014

Hunajien erot löytyvät yhteismaistelun kautta

Unohdin täysin kuvata hunajamaistelun,
mutta onneksi Hanna sentään nappasi
tämän kuvan. Eli erilaisia italialaishunajia
sekä suomalaisia siitepölyrakeita.
Viime lauantaina pyysin kavereita kotiini maistelemaan erilaisia hunajia. Minulla on yleensä aina kotona useampi kotimainen hunaja, jotta voin kiinnostuneille esitellä erilaisten hunajien ulkonäköä, rakennetta ja makua.

Mutta tällä kertaa tehtiin syrjähyppy myös italialaisiin hunajiin.

Sain nimittäin viisi pikkupurkillista lajihunajia läheisestä kahvila-myymälästä, jossa on myynnistä monenlaisia italialaistuotteita. Olen jo pari kertaa jutellut italialaistaustaisen omistajan kanssa hunajasta ja hunajatuotteista sekä Italian mehiläistarhauksesta. Sitten hän vain tyrkkäsi mukaani erän italialaisia lajihunajia.

Italialaishunajat olivat jo ulkoisesti hyvin erilaisia: värit vaihtelivat läpikuultavasta tummaan. Myös hunajien rakenteissa oli eroa. Mukana oli akaasia-, lehmus-, sitrus-, kastanja- ja metsähunajaa (mesikastehunajaa kutsutaan kuulemma eteläisessä Euroopassa yleisesti metsähunajaksi, ja mesikastehunajalta kyseinen hunaja myös vaikutti).

Kotimaisista hunajista esillä oli esimerkiksi tämän vuoden metsäistä luomuhunajaa ja viime vuoden sadoista haltuuni jääneitä, kuten mesikastehunajaa ja voikukkahunajaa.

Tumma hunaja usein myös maultaan vahvaa

Hunajat haisteltiin ja maisteltiin ja mietittiin, mistä tykkää ja mistä ei. Nyrkkisääntönä usein toimii se, että tummat hunajat ovat myös maultaan ja tuoksultaan vahvoja. Vaaleat taas miedompia, joten monet tykkäävät niistä.

Italialaisten joukosta itse pidin eniten sitrushunajasta, sillä siinä oli kiva, erikoinen makuvivahde.
Toki suomalaista, tuoretta hunajaa ei voita mikään! Olen itsekin vielä aloittelija maisteluissa ja hunajien tunnistamisessa, mutta onneksi koko ajan opin lisää.

Hunajapurkkien äärellä virisi tietysti vilkas keskustelu mehiläisistä ja hunajista ja esimerkiksi siitä, mihin käyttöön mikäkin hunaja parhaiten sopisi. Esittelin myös siitepölyä ja propolista.

Jälkikäteen kysyin ystävältäni Hannalta, mitä jäi maistelusta mieleen. Hän totesi, että maistelu oli hauskaa.

"En ole aiemmin edes ajatellut, että eri hunajalaaduissa voisi olla niin selviä makueroja."

Siis suosittelen joskus kokeilemaan hunajamaistelua! Ja saa siihen yhdistää esimerkiksi juustot tai viinit: meillä hunajahetki päätettiin puolisoni valitsemaan, hunajaiseen Tokaji Aszú 4 Puttonyos 2008 -jälkiruokaviiniin. Lisäksi tarjolla on hunajalla makeutettuja porkkana-appelsiinimuffinseja.

Vinkkejä maisteluun:

- Sopiva maisteltavien hunajien määrä on noin viisi. Suuremmasta määrästä menee jo ainakin minulla makuaisti sekaisin.
- Valitse selvästi toisistaan erottuvia hunajia. Kolmea kotimaista perushunajaa voi toki maistella, mutta se ei ole niin kiinnostavaa.
- Kotimaisia ja ulkomaisia lajihunajia voi ostaa isoista ruokakaupoista (esim. Stockmann). Kannattaa kysyä myös luomu- ja lähiruokakaupoista sekä tietysti suoraan hunajantuottajilta.
- Muista myös haistella: tuoksu on tärkeä osa makujakin.
- Aseta tarjolle vettä, jotta suun voi huuhdella hunajien välillä.
- Purkkiin laitetaan yksi lusikka. Lusikan avulla jokainen voi ottaa omiin lusikkaansa pienen hunajamäärän.
- Sallittua on maistella hunajia myös esimerkiksi leivän tai neutraalin makuisen keksin päällä, jos pelkkä hunaja tuntuu liian sokeriselta. Joidenkin mielestä hunajissa on epämieluisa sivumaku, mutta uskon, että miedoimmista hunajista myös heille voisi löytyä makuhermoihin sopivia vaihtoehtoja.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti