keskiviikko 27. toukokuuta 2015

Mirja Priha herkuttelee hunajilla eri puolilta maailmaa

Mirja Priha paitsi käyttää hunajaa joka päivä, niin myös ostaa mielellään erilaisia hunajia niin Suomesta kuin muualta. Pyörämatkailua harrastavalla hunajafanilla on tällä hetkellä kolmisenkymmentä erilaista hunajaa.

Mirja Priha kehittyi hunajan kohtuukäyttäjästä hunajariippuvaiseksi.
”Varsinainen oivallus tapahtui maailmalla matkustellessa. Sama tuote, mutta aina erilainen!”

Priha on jaotellut hunajansa kolmeen eri kategoriaan: arkihunajat, sunnuntaihunajat ja Ei saa koskea -hunajat. Arkihunajaa menee joka aamu esimerkiksi kahvin kanssa.
”Aloitan aamun espressosta, kuumasta maidosta ja hunajasta tehdyllä kahvilla. Käytän hunajaa myös kaikkeen ruuanlaittoon, sillä hunaja tuo hyvin makuja esiin, oli sitten kyse lihasta, kalasta tai kasviksista. Leivonnassa hunaja on tärkeä erityisesti leivissä ja sämpylöissä. Hunajan ja juuston liitto on suorastaan pyhä, siinähän yhdistyvät lehmät ja mehiläiset.”

Hunajaisia reseptejä, kuten hunajajäätelö, päätyy välillä myös Prihan blogiin asti.

Kahvin lisäksi moni muukin juoma maistuu hunajaisena.
”Viime kesänä tein ”yrttilikööriä” eli yhdistin tölkissä oman puutarhan yrttejä, hunajaa ja luomuviinaa.”

Ei saa koskea -hunajat ovat Prihan hyllyssä esimerkiksi niitä, joihin liittyy vahva tunneside.
"Yksi niistä on esimerkiksi italialaisein kummipoikamme Stefanin, 22, viime kesänä tuottama hunaja. Hän sai hunajaa kylmänä ja sateisena kesänä vähän, mutta säästi yhden meille. "
Toinen tällainen tunnehunaja on peräisin Pohjois-Kyprokselta kotoisen olevalta ystävältä. Hunajan on tuottanut ystävän kotikylän opetteja.


Mirja Prihan laaja hunajavalikoima saa uusia
makuja niin omilta matkoilta kuin ystävien lahjoituksena.
Arkihunajan hän ostaa kotimaiselta tuottajalta ämpärissä.
Hunajaisesta urheilujuomasta voimaa fillarointiin

Prihan arjessa pyöräilyllä on tärkeä osa. Siksi hunajainen urheilujuoma, mehiläisenpisto, on fillarilenkkien virkistäjä ja Prihan blogistakin tuttu tuote.

”Käytän hunajaa varmaankin ihan liikaa, mutta selitän sen pyöräilylläni. Niin kauan, kuin jaksan polkea ja mahdun vaatteisiini, en aio siirtyä ruokalusikasta teelusikkaan: hunaja on niin iloinen asia”, Priha nauraa.

Arkihunajaa ämpärissä, eksotiikkaa purkeissa

Mirja Prihalle hunajien alkuperä on todella tärkeää.

”Jos vain mahdollista, ostan hunajan, jonka tuottaja ja tuotantoalue ovat tiedossa. Suuret tasalaatuiset erät, joita kauppa on pullollaan, eivät useinkaan ole mielenkiintoisia. Arkihunajan ostan mieluusti tuottajalta ämpärissä.”

Innokas pyöräilijä Mirja Priha etsii myös
pyörämatkoillaan paikallisia hunajia.
"Hunaja on osa maisemaa ja haluan maistaa sitä."
Priha pitää erityisesti tummista, vahvoista hunajista, kuten tattari-, kanerva-, metsä- ja kastanjahunajista.

”Olen tosin ihmetellyt idän ja lännen eroa tattarihunajissa.”

Kiinnostavia hunajia löytyy ympäri maailmaa. ”Esimerkiksi kotimainen horsmahunaja on uusi löytö. Yllättäviä ovat olleet esimerkiksi avokadohunaja ja Alppien kirsikankukkien hunajat.”

Ulkomaalaisia hunajia Priha hankkii omilla matkoillaan ja saa tuliaisiksi.

”Pyöräilyreissuilla katson aina ympärilleni ja etsin paikallisia hunajia. Koska purkit painavat, niin en kuljeta niitä mukana, vaan postitan ne kotiin. Myös itse vien ulkomaille suomalaista hunajaa.”



Kuvat: Mirja Priha. Prihan kuvia blogin lisäksi myös Flickr-palvelussa.  

 

tiistai 19. toukokuuta 2015

Timjami-hunajakeksit ja muuta mukavaa Ravintolapäivässä

Leena ja minä kahvilan
auringossa.Työasunani
feresi eli karjalainen kansanpuku.
 Viime lauantaina Mehiläishoitajain liiton toimiston sisäpiha muuttui Feel-good Food Cafeksi. Siinä sivussa minä jaoin hunajamielihyvää eli tarjoilin sekä ilmaisia hunajamaistiaisia että timjami-hunajakeksejä.

Tietysti tärkeää oli jutella ihmisten kanssa mehiläisistä ja hunajasta. Maailmalta kantautuneet mehiläiskatouutiset ovat selvästi jääneet monien mieliin. Siksi kerroin esimerkiksi siitä, miten yhdysvaltalainen, pölytyspalvelun myymiseen keskittyvä mehiläisbisnes poikkeaa suomalaisesta hunajantuotannosta. 

Lisäksi selostin, miksi hunajat ovat rakenteeltaan ja maultaan erilaisia. Ja tietysti vastailin kysymyksiin laidasta laitaan.

Vaikka timjami kuulostaa yllättävältä mausteelta hunajakekseissä, niin on se ehdottomasti kokeilemisen väärti. Moni Ravintolapäivän maistelija yllättyi positiivisesti keksien makuyhdistelmästä.





Kahvilan tuotteet myytiin Mehiläishoitajain Liiton
toimiston ikkunasta.
Nämä keksit maistuvat sellaisenaan kahvin tai teen kanssa, mutta sopivat varmasti myös esimerkiksi juustolautaselle.

Timjami-hunajakeksit (n. 30 kpl) 

100 g huoneenlämpöistä voita tai margariinia
0,5 dl sokeria
1 dl kaurahiutaleita
2½ dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
ripaus suolaa
1 tl kuivattua timjamia*
110 g (n. ¾ dl) hunajaa

Vaahdota voi ja sokeri, lisää kaurahiutaleet. Sekoita keskenään vehnäjauhot, leivinjauhe, suola ja timjami. Lisää seos taikinaan. Lisää hunaja ja sekoita hyvin. Taikina jää murumaiseksi. Muovaa taikinasta käsin pieniä palloja ja paina litteäksi pellille leivinpaperin päälle. Keksit leviävät hieman paistaessa. Paista 200 asteessa noin 8 minuuttia.

Sisäpihalle ilmestyi myös katutaidetta.
*Timjami, kuten myös monet muut tutut yrtit, ovat myös pölyttäjille hyödyllisiä kasveja ja timjami siis myös tarvitsee pölyttäjiä. Esimerkiksi Kreikassa mehiläiset voivat myös valmistaa timjamihunajaa eli kerätä timjamista niin paljon mettä, että siitä syntyy omanlaistaan lajihunajaa.

Ohje hieman muokattu Rakkaudella Kiku -blogin ohjeesta.

perjantai 15. toukokuuta 2015

Aiheuttaako hunajan fruktoosi ongelmia herkkävatsaiselle? Mikä ihmeen FODMAP?

Jokin aika sitten törmäsin epäilyyn, että osa hunaja-allergikoiksi itsensä kokevista olisi herkistynyt hunajan sisältämälle fruktoosille (yleensä hunajan aiheuttamat oireet liittyvät siitepölyallergioihin).

Leena Putkonen tuntee herkkävatsaisten elämää
niin ravitsemusterapeutin koulutuksen kuin oman suolistonsa
kautta. Lauantaina Leenan pitämässä kahvilassa
pääsee nauttimaan FODMAP-herkkuja, tervetuloa!
Otin yhteyttä ystävääni ja osaavaan, laillistettuun ravitsemusterapeuttiin Leena Putkoseen. Hän itse kärsii ärtyvän suolen oireyhtymästä, joten tuntumaa vatsaongelmiin on runsaasti myös oman elämän kautta.

Leena ei uskonut, että hunajan fruktoosi tuottaisi kovin monille ongelmia. Hän totesi, että hunajan käyttö maustamiseen ja esimerkiksi juomien makeuttamiseen on turvallista myös herkkävatsaisille. Ylettömästi hunajan kanssa ei silti kannata läträtä etenkään silloin, jos tunnistaa itsensä ongelmavatsaiseksi.

"Käytännössä ylimääräfruktoosi on imeytymiselle ongelma kaikilla. Eli jos ruoassa on tasamäärin glukoosia, eli rypälesokeria, fruktoosi imeytyy fasilisoidun imeytymisen kautta (omat transportterit suolessa), mutta jos sitä on ylimäärin glukoosiin nähden, imeytyminen vaikeutuu ja yleensä sitä kulkeutuu silloin paksusuoleen, jossa bakteerit hyödyntävät ne ravinnoksi. Tämä aiheuttaa ilmavaivoja, ripulia ja kipua, kun suoli venyy", Leena totesi.

Toki joukossamme on myös joitakin niitä, joilla on perinnöllinen fruktoosin imeytymishäiriö. Tämä on kuitenkin melkoisen harvinaista.

Tule Ravintolapäivänä tutustumaan herkkävatsaisten herkkuihin ja hunajaan!

Leena järjestää huomenna lauantaina Feel-good FODMAP Cafen Helsingissä klo 12 alkaen. FODMAP on herkkävatsaisten ruokavalio (kts. lisätietoja), jossa vältetään huonosti imeytyviä hitaita hiilihydraattiyhdisteitä. Leena on FODMAP-sapuskan ehdoton osaaja.

Kahvila järjestetään Mehiläishoitajain Liiton toimistolla tai oikeastaan sen talon sisäpihalla, jossa toimisto sijaitsee (Kasarmikatu 26 C). Tästä syystä myös minä olen paikalla ja vastaan mieluusti kysymyksiin hunajasta ja mehiläisistä.

Tarkoitukseni on myös leipoa tarjolle keksejä. Eilinen koe-erä meni ns. pipariksi, koska unohdin reseptin kaurahiutaleet, mutta ehkä uusi yritys onnistuu paremmin!

Katso myös kahvilan Facebook-tapahtumasivu! Siellä ovat hinnat ja tarjoilut eli kympin tasarahalla saa maistaa montaa herkkua. 

(Minun leipomani hunajakeksin saa kaupan päälle, jos vain saan keksit tarjoilukelpoisiksi...)

"FODMAP-ruokavaliossa vältetään huonosti imeytyviä hiilihydraattiyhdisteitä, jotka fermentoituvat paksusuolessa, mikä aiheuttaa ärtyvän suolen oireyhtymälle tyypillisiä oireita, kuten turvotusta, ilmavaivoja ja ripulia. Joillain ihmisillä on suolistossa metaania tuottavia bakteereja, mikä altistaa ummetukselle. Ärtyvän suolen oireet ovat aina yksilöllisiä ja ne voivat aaltoilla. 
FODMAP-lyhenne tulee englanninkielisistä sanoista Fermentable Oligo-, Di and Monosaccharides And Polyols.Tällaisia huonosti imeytyviä, fermentoituvia hiilihydraatteja ovat fruktaanit, galakto-oligosakkaridit, polyolit (sokerialkoholit), fruktoosi (hedelmäsokeri) ja laktoosi (maitosokeri)."
Lähde: Leena Putkonen
Fruktoosin imeytysmishäiriöstä on lisätietoja Ravitsemustieteen kertaus -sivulla.

keskiviikko 6. toukokuuta 2015

Läheisyyden läikähdys eli tiedätkö, mistä hunajasi tulee?

Olin eilen Elintarvikepäivillä, ja siellä useamman kerran nousi esiin se, millainen merkitys on sillä tiedolla, mistä ruokamme tulee.

Me kuluttajat haluamme ruualle juuret. Ne juuret tuovat esimerkiksi turvallisuutta: kun alkuperä on tiedossa, niin tuotteeseen voi luottaa.
Twitterissä tammikuussa Dream Bakery hämmästyi
kuullessaan ja tajutessaan, ettei hänen suomalaiseksi
luulemansa hunajansa ollutkaan suomalaista.

Hunaja on toki lainsäädännöllisesti hyvä tuote siinä mielessä, että tiedot alkuperämaasta ja pakkaajasta ovat pakollisia. Mutta alkuperämaa ja pakkaaja ovat toisinaan varsin yleisiä tietoja. Ne eivät välttämättä kerro, kuka hunajan on varsinaisesti tuottanut tai missä päin kyseistä maata. Joskus tieto ei kerro edes hunajan alkuperämaata.

Alkuperämaatieto voi olla myös ”EY:ssä tuotetun hunajan sekoitus”, ”EY:n ulkopuolella tuotetun hunajan sekoitus”, ”EY:ssä ja EY:n ulkopuolella tuotetun hunajan sekoitus”. Tämä johtuu siitä, että jos hunaja on peräisin useammasta kuin yhdestä jäsenvaltiosta tai kolmannesta maasta, voidaan merkintä korvata tuolla rimpsulla, joka ei siis kerro alkuperästä välttämättä oikeastaan mitään.  

Sitä paitsi pakkausmerkinnät ovat aika usein varsin huomaamattomia tai ne voivat johtaa purkkia pikaisesti vilkaisevan harhaan. Olen usein saanut palautetta kuluttajilta, jotka ovat pettyneet, kun heidän kotimaiseksi luulemansa hunaja ei olekaan ollut suomalaista. Harhaanjohtavaa on ollut se, että purkissa mainitaan monta kertaa "suomalainen perheyritys", mutta kyseinen yritys toimii vain hunajan pakkaajana.

Tuottajatietoa arvostetaan

58 prosenttia Taloustutkimuksen kyselyyn vastanneista oli sitä mieltä, että tieto tuottajasta tekee lähiruuasta houkuttelevan.  Tutkimuspäälliköt Minna Isotupa ja Sari Roth Taloustutkimuksesta jakoivat näitä tietoja hyvässä puheenvuorossaan.

Toisaalta lähiruokaa ei pitäisi ajatella vain kilometreinä. Ennemmin voisi puhua läheisestä ruuasta, totesi  Roth. Eli vaikka hunajaa ei olisikaan tuotettu kymmenen kilometrin päässä, niin se voi tuntua läheiseltä siksi, että se on ostettu syyslomamatkalla kivasta kaupasta tai jos tuottaja on esimerkiksi jotenkin tuttu tai kaverin kaveri.

Hunajan alkuperä on siis monelle kuluttajalle paljon enemmän kuin pakolliset merkinnät. Roth käytti sanaparia "läheisyyden läikähdys". Sitä monet kuluttajat haluavat ainakin osasta elintarvikkeistaan.

Hyvää Suomesta -merkintä on yksi tapa
varmistaa kaupassa se,että hunaja on
sataprosenttisesti suomalaista.
Hunajapurkista sen läikähdyksen voi saada helposti. Tiedätkö sinä, mistä hunajasi tulee tai kenen hoitamissa mehiläispesissä mehiläiset ovat sen valmistaneet?

Sitä paitsi tieto tuottajasta ja tuotteen alkuperästä saa todennäköisesti hunajan myös maistumaan paremmalta. Näin se kuluttajan mieli vain toimii: tieto vaikuttaa aistimuksiin.

(Maailmalla hunajan alkuperää myös väärennetään usein. Tästä olen kirjoittanut mm. teksteissä Hunajahuijaus maailmalta: kiinalaista hunajaa myytiin ei-kiinalaisena ja Terveystuotteena markkinoitu manukahunaja on usein väärennettyä)



Pehmeää kotimaista hunajaa kannattaa kokeilla myös
leivän päälle.