keskiviikko 6. toukokuuta 2015

Läheisyyden läikähdys eli tiedätkö, mistä hunajasi tulee?

Olin eilen Elintarvikepäivillä, ja siellä useamman kerran nousi esiin se, millainen merkitys on sillä tiedolla, mistä ruokamme tulee.

Me kuluttajat haluamme ruualle juuret. Ne juuret tuovat esimerkiksi turvallisuutta: kun alkuperä on tiedossa, niin tuotteeseen voi luottaa.
Twitterissä tammikuussa Dream Bakery hämmästyi
kuullessaan ja tajutessaan, ettei hänen suomalaiseksi
luulemansa hunajansa ollutkaan suomalaista.

Hunaja on toki lainsäädännöllisesti hyvä tuote siinä mielessä, että tiedot alkuperämaasta ja pakkaajasta ovat pakollisia. Mutta alkuperämaa ja pakkaaja ovat toisinaan varsin yleisiä tietoja. Ne eivät välttämättä kerro, kuka hunajan on varsinaisesti tuottanut tai missä päin kyseistä maata. Joskus tieto ei kerro edes hunajan alkuperämaata.

Alkuperämaatieto voi olla myös ”EY:ssä tuotetun hunajan sekoitus”, ”EY:n ulkopuolella tuotetun hunajan sekoitus”, ”EY:ssä ja EY:n ulkopuolella tuotetun hunajan sekoitus”. Tämä johtuu siitä, että jos hunaja on peräisin useammasta kuin yhdestä jäsenvaltiosta tai kolmannesta maasta, voidaan merkintä korvata tuolla rimpsulla, joka ei siis kerro alkuperästä välttämättä oikeastaan mitään.  

Sitä paitsi pakkausmerkinnät ovat aika usein varsin huomaamattomia tai ne voivat johtaa purkkia pikaisesti vilkaisevan harhaan. Olen usein saanut palautetta kuluttajilta, jotka ovat pettyneet, kun heidän kotimaiseksi luulemansa hunaja ei olekaan ollut suomalaista. Harhaanjohtavaa on ollut se, että purkissa mainitaan monta kertaa "suomalainen perheyritys", mutta kyseinen yritys toimii vain hunajan pakkaajana.

Tuottajatietoa arvostetaan

58 prosenttia Taloustutkimuksen kyselyyn vastanneista oli sitä mieltä, että tieto tuottajasta tekee lähiruuasta houkuttelevan.  Tutkimuspäälliköt Minna Isotupa ja Sari Roth Taloustutkimuksesta jakoivat näitä tietoja hyvässä puheenvuorossaan.

Toisaalta lähiruokaa ei pitäisi ajatella vain kilometreinä. Ennemmin voisi puhua läheisestä ruuasta, totesi  Roth. Eli vaikka hunajaa ei olisikaan tuotettu kymmenen kilometrin päässä, niin se voi tuntua läheiseltä siksi, että se on ostettu syyslomamatkalla kivasta kaupasta tai jos tuottaja on esimerkiksi jotenkin tuttu tai kaverin kaveri.

Hunajan alkuperä on siis monelle kuluttajalle paljon enemmän kuin pakolliset merkinnät. Roth käytti sanaparia "läheisyyden läikähdys". Sitä monet kuluttajat haluavat ainakin osasta elintarvikkeistaan.

Hyvää Suomesta -merkintä on yksi tapa
varmistaa kaupassa se,että hunaja on
sataprosenttisesti suomalaista.
Hunajapurkista sen läikähdyksen voi saada helposti. Tiedätkö sinä, mistä hunajasi tulee tai kenen hoitamissa mehiläispesissä mehiläiset ovat sen valmistaneet?

Sitä paitsi tieto tuottajasta ja tuotteen alkuperästä saa todennäköisesti hunajan myös maistumaan paremmalta. Näin se kuluttajan mieli vain toimii: tieto vaikuttaa aistimuksiin.

(Maailmalla hunajan alkuperää myös väärennetään usein. Tästä olen kirjoittanut mm. teksteissä Hunajahuijaus maailmalta: kiinalaista hunajaa myytiin ei-kiinalaisena ja Terveystuotteena markkinoitu manukahunaja on usein väärennettyä)



Pehmeää kotimaista hunajaa kannattaa kokeilla myös
leivän päälle.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti