maanantai 19. joulukuuta 2016

Vietä tuoksuva ja maistuva mehiläisjoulu

Moni mehiläistuote sopii jouluun sekä itselle että lahjaksi. Poimi tästä vinkit, joiden avulla pelastat pölyttäjiä myös juhlapyhien aikaan.

Kotimaista hunajaa lahjaksi

Paikallinen hunaja on mitä mainioin joululahja. Vielä ehdit joulumarkkinoille tai kauppaan tekemään hunajahankinnat.

Tuomaan markkinoilla Helsingissä on tänäkin
vuonna monta hunajanmyyjää. Stadin tarhaajien myyntipisteellä
sai valita hunajaa kaupunginosan perusteella.

Hunajaa joulun ruokiin ja juomiin




Hunaja sopii mainiosti joulun ruokiin ja juomiin. Mausta glögi, glühwein tai kaakao hunajalla.  Leivo hunajalla maustettu kahvikakku, loihdi hunajapiparit, tekaise chilipähkinät tai tee suolaiset muffinit. Laita juustotarjottimen kanssa tarjolle jotakin herkullista lajihunajaa, esimerkiksi horsmahunajaa. Sipaise hunajaa kinkun, kasvisten ja kastikkeiden mausteeksi.

Mehiläisvahakynttilä on ekologinen valinta




Monet kynttilät sisältävät eläinperäistä, teurasjätteestä valmistettavaa talia, fossiilista parafiinia tai kaukaa tuotavia öljypalmun tai soijan rasvoja. Näille mehiläisvaha on erinomainen vaihtoehto. Kynttilät voi tehdä itse vahalevyistä, joita myydään esimerkiksi askartelukaupoissa. Toki valmiita mehiläisvahakynttilöitä myydään esimerkiksi ekokaupoissa ja joulumarkkinoilla.




Tee tai osta mehiläistuotekosmetiikkaa

Saunahunaja on tietysti monille tuttu ihonhoitokeino. Strömsö-ohjelman joulukalenterivideolla neuvotaan myös ihonhoitoon tehtävän, mehiläisvahaa sisältävän öljyn valmistus. Erilaisia mehiläisvahaa tai hunajaa sisältäviä saippuoita ja voiteita saa myös kotimaisten valmistajien tekemänä.

Viehättävä lahjapaketti, jossa on Suomessa valmistettu
hunajasaippua sekä saippua-alusta, osui silmiini töölöläisessä
Relove-liikkeessä.


Osta hyväntekeväisyyslahjaksi mehiläispesä

Toisenlainen lahja -sivustolla voit ostaa lahjaksi mehiläispesän kehitysmaahan. Mehiläishoito ja hunajantuotanto tuottaa lisäansioita monille kehitysmaiden ihmisille, ja se sopii myös naisille.

tiistai 15. marraskuuta 2016

Mehiläisten historia -romaani vie mehiläistarhauksen pariin

Norjalaisen Maja Lunden kirja Mehiläisten historia saa pohtimaan mehiläisten ja pölyttäjien merkitystä. Tänä syksynä suomeksi ilmestyneessä kirjassa on myös paljon perustietoa mehiläistarhauksesta.

Kirjan kirjoittanut Maja Lunde vieraili Suomessa Helsingin Kirjamessujen yhteydessä, ja pääsin juttuttamaan häntä. Lundenilla itsellään ei ole mehiläistarhaustaustaa, mutta hän oli kiinnostunut aiheesta mehiläiskatoon liittyneen uutisoinnin vuoksi.
"Ensimmäiset puolitoista vuotta kirjan tekemisessä olivat ennen kaikkea tiedon hankintaa ja hakemista. Etsin tietoa netistä, vaihdoin sähköposteja erilaisten tarhaajien kanssa ja vierailin mehiläistarhaajien luona."

Mehiläisten historia etenee kolmella eri aikatasolla. Kaukaisempaa historiaa siinä on kuvaus 1800-luvun puolivälin Saksasta ja siitä, miten mehiläispesä kehittyy nykyisin yleisimmin käytettyyn malliin. Lähihistoriaa käsittelee Yhdysvaltoihin sijoittuva osuus, jossa tarhaaja kohtaa mehiläisten katoamisen. Tulevaisuus on kaukana Kiinassa, kun mehiläiset ovat kadonneet maapallolta.

"Tietysti aihe on suuri ja myös hieman ahdistava. Mutta toivon, että pysyn silti välittämään lukijalle myös toivoa tulevaisuutta ajatellen", Lunde totesi.
"Ja onhan kirja tarina myös perheistä ja vanhemmuudesta."

Annoin Maja Lundnille tietysti pienen purkin
suomalaista hunajaa.
"Käytämme paljon hunajaa kotona,
ja nykyisin sitä myös usein saa lahjoina", kirjailija kertoi.

Suomentajakin teki paljon taustatyötä

Suomentaja Katriina Huttunen on tehnyt hienoa työtä perehtyessään alan sanastoon. Kirjan luettuani otin yhteyttä ja kysyin, miltä tuntui ahkeroida Mehiläisten historian parissa.

Huttunen totesi, että Maja Lunden kirjan suomentaminen oli kivaa.
"Se on tärkeä poliittinen teos, ja siinä on paljon hyödyllistä tietoa ja ajattelemisen aihetta. En itse ollut perehtynyt mehiläistarhaukseen ennen kuin ryhdyin työhön muuten kuin hunajan syöjänä (ja olen kerran käynyt mehiläistarhalla, muistaakseni Juvalla), mutta tässä kirjallisuuden kääntäjän roolissa pääsee työn puolesta tutustumaan jännittäviin erikoisaloihin, ja se on aina hauskaa."

Mehiläistarhaukseen ensimmäistä kertaa perehtyvä törmää pitkään listaan outoja sanoja, kuten emokenno, lista, kehä, Langstroth, avosikiö ja pohjuke. Suomentajalla on keinonsa termiviidakossa kulkemiseen.

"Tein alussa itselleni listan kaikista mehiläishoidon termeistä ja luin taustoja mm. teidän verkkosivuiltanne sekä kaupallisten kasvattajien blogeista, mehiläispesien historiasta ja mehiläiskadosta, kävin jopa mehiläishoitajien tarvikkeita myyvien verkkokauppojen sivuilla. Tämä on aivan normaalia tiedonhakua, ja melkein jokaisen teoksen kohdalla kääntäjä joutuu paneutumaan johonkin itselleen vieraaseen käsitteistöön."

Mehiläisten historia -kirjasta saa hieman käsitystä siitä, mitä kaikkea mehiläistarhaus vaatii. Huttusellekin oli yllätys, miten tarkkaa, haastavaa ja vaikeaa mehiläistarhaus todella on.

"Mielestäni Maja Lunde onnistuu tavoittamaan sen ainutlaatuisen herkkyyden, mikä tähän tärkeään ammattiin liittyy - ja miten valtava globaali vaikutus luonnon tasapainon järkkymisellä ja ihmiskunnan häikäilemättömyydellä on. Tarinahan etenee pienestä suureen ja sitten taas pieneen: ihmiseen, yksilöön, aikuisiin ja lapsiin, menetyksiin ja toiveikkuuteen. Ja nyt arvostan käsityötä entistä enemmän!"

Oma kirjani on nyt varustettu myös Maja Lunden omistuskirjoituksella.

Lunde, Maja. Mehiläisten historia. 2016. Kustantaja Tammi.

keskiviikko 5. lokakuuta 2016

Lehtikaalisipsit hunajalla

Lehtikaali on viimeisten vuosien aikana tullut suosituksi, ja sitä on nyt helppo löytää kaupoista. Lehtikaalisipsit ovat yksi oma suosikkini: ne ovat helppoja ja nopeita, ja makuun saa vaihtelua eri mausteilla.

Hunaja sopii tietysti loistavasti korostamaan sipsien makua. Ylipäätään hunaja on mitä mainion maustaja syksyn kasvisruokiin.

Jos teet sipsejä isommalle porukalle, kannattaa ohje tuplata.

Lehtikaalisipsit

130 g lehtikaalia * (n. 6 lehteä)
1 tl soijakastiketta
2 rkl rypsiöljyä *
2 tl seesaminsiemeniä *
2 tl sitruunamehua *
0,5 - 1 tl hunajaa *


Poista kaalinlehdistä paksu kaaliruoto ja revi lehdet pieniksi paloiksi. Sekoita isossa kulhossa muut aineet ja pöyhi lehtikaalit öljyseoksessa niin, että ne peittyvät hyvin öljyyn. Levitä lehdet leivinpaperin päälle uunipellille. Paista noin 160 asteessa noin 15 minuuttia. Sipsejä kannattaa käännellä kerran paistamisen aikana. Tarkkaile paistumista, sillä sipsit kärähtävät helposti. Ne ovat sopivia silloin, kun lehtien reunat ovat hieman tummuneet.

* = raaka-aine hyötyy hyönteisistä tai tarvitsee hyönteispölytystä




perjantai 2. syyskuuta 2016

Munajuomaresepti innosti tislaajan kokeiluun



Raakoja kananmunia sitruunamehussa liotettuna ja joukkoon konjakkia ja hunajaa. Vuonna 1948 Mehiläistalous-lehdessä julkaistu, ravitsevana juomana mainostettu seos ei kuulosta kovin herkulliselta. 

Reseptin hämmentävin osuus on se, että kananmunia pidetään sitruunamehussa, ja munien kuoren annetaan päivien aikana liueta mehuun.


Helsinki DistillingCompanya pyörittävä Kai Kilpinen kuitenkin innostui netissä jakamastani reseptistä. 
 

Tässä sitruunamehussa lilluneet munat odottavat,
että saavat joukkoonsa muut raaka-aineet.
(Kuva: Kai Kilpinen)
Kilpinen seurasi ohjetta muuten, mutta vaihtoi konjakin tislaamonsa omaan tuotteeseen, omenaiseen Applejackiin. Mehiläistarhauksen kannalta se onkin oiva valinta, sillä juomaan käytetyt omenat tulevat Salosta, ja siellä tietysti myös mehiläiset pörräävät pölytyshommissa.
”Maku munaisan raikas, ei vahvaa kaupallista potentiaalia”, kuvaili Kilpinen valmista tuotetta.

Kiitän Kilpistä rohkeasta kokeilusta!

Kai Kilpinen edustamansa juoman ja minä edustamani
hunajan kanssa. Itse en päätynyt maistamaan
ravitsevaa munajuomaa, ja täytyy myöntää, että
tämä hunajaresepti ei edes houkutellut testaamiseen.





keskiviikko 3. elokuuta 2016

Kiitos medialle: hyvä ampiaisuutisointi auttaa myös mehiläisalaa

Ampiaiset hyödyntävät
ravinnokseen myös
ihmisten nauttimaa ruokaa.
Kun pari vuotta sitten oli runsaasti ampiaisia heinä-elokuussa, soi puhelin Mehiläishoitajain liiton toimistolla ahkerasti. Tyyppillisesti soittaja valitti, että hänellä on parvekkeella/pihalla/sisällä paljon mehiläisiä.

Lähes joka kerta pörrääjät osoittautuivat kuitenkin ampiaisiksi.

Myös tänä vuonna on ollut paljon ampiaisia. Olin varautunut siihen, että saamme taas vastailla puhelimeen ja pyytää ihmisiä lähettämään kännykkäkuvia raidallisista lentelijöistä, jotta voimme niitä tunnistaa.

Mutta nyt puheluita ei ole tullut kuin pari, vaikka ampiaisia on taas paljon. Selitys tälle on mielestäni se, että media on uutisoinut ampiaisista runsaasti ja hyvin. Tieto on tavoittanut ihmiset, ja loputkin kenties haeskelevat esimerkiksi netistä vinkit pörrääjien tunnistamiseen.

Tarhamehiläinen on kiinnostunut
kukista, ei ihmisten
lautasten sisällöstä.
Tarhamehiläiset ovat mehiläistarhaajien
hoivissa, mutta Suomen
luonnossa on myös joukko
erakkomehiläisiä.
Siis kiitos medialle! Hyvä ampiaisuutisointi auttaa myös mehiläisalaa.

Tässä muutama otos ampiaisuutisista:
HS: Ärhäkät ampiaiset piinaavat nyt rannoilla ja terasseilla: "Ne ovat menettäneet elämän tarkoituksen"
Yle: Ärhäkät ampiaiset asuntomessuvieraiden riesana
Karjalainen: Painostava sää ärhkäköittää ampiaiset
Ei kuitenkaan kannata kuvitella, että me mehiläisten kanssa toimivat tietäisimme ampiaisista. Tarhamehiläiset ja ampiaiset ovat täysin eri lajeja.

Mehiläistarhaaja ei siis ole perehtynyt ampiaisiin eikä hän innosta hihkuen ryntää poistamaan ampiaispesää, vaikka noutaakin mehiläisparven.


Pisto voi olla hengenvaarallinen

Kukkakärpäset eivät pistä.
Ne ovat
tärkeitä pölyttäjiä.
Ampiaisen ja mehiläisen erottaminen on tärkeää jo pelkästään oman ja lähipiirin turvallisuuden vuoksi. Ampiaisten pistoon kuolee Suomessa lähes joka vuosi joku, joka on allerginen ampiaisten myrkylle. Jos siis on herkistynyt jomman kumman, mehiläisen tai ampiaisen, myrkylle, on tietysti ehdottoman tärkeää erottaa mehiläinen, kimalainen, ampiainen ja kukkakärpänen.

Mielestäni olisi myös jokaisen vanhemman velvollisuus opettaa lapsilleen eri pörrääjät ja se, miten niiden lähellä toimitaan. Jos vanhempi kiljahtelee kauhuissaan, kun lähellä lentelee jokin raidallinen pieni olento, se tarttuu myös lapseen.

Lentävien hyönteisten tunnistaminen ei aina ole helppoa, joten kannattaa pitää silmät auki ja napata kuolleita hyönteisiä maasta ja yrittää tunnistaa niitä. Lasten tarkat silmät kyllä bongaavat menehtyneet kimalaiset, ampiaiset ja mehiläiset, joten oppimista voi harjoittaa koko kesän ajan.  

Muutama vinkki ampiaisten ja mehiläisten pistojen varalle:

- Kun ympärilläsi pörisee joku hyönteinen, pyri pysymään rauhallisena. Älä huido. Ampiaiset ja mehiläiset pistävät, jos ne ärsyyntyvät. 
Kimalainen, tuo muhkea pörrääjä,
saattaa pistää lähinnä silloin,
jos sen päälle astuu.
- Jos ampiaiset häiritsevät esimerkiksi parvekkeella, voit yrittää helpottaa tilannetta ampiaisansalla. 
- Juomalasi tai -tölkki kannattaa peittää esimerkiksi lautasliinalla. Moni on saanut ampiaisen suuhunsa, kun kulauttaa huolettomasti juomaa tölkistä, jonne onkin sujahtanut ampiainen.
- Mehiläinen voi pistää vain kerran. Se kuolee pistäessään ihmistä, koska piikki tarrautuu ihoon kiinni ja takapää repeää.
- Ampiainen ja kimalainen voivat pistää useita kertoja.
- Pistokohtien hoitamiseen on erilaisia vinkkejä, esimerkiksi sokeripalan tai sinapin laittaminen piston päälle tai vesipullon hyödyntäminen. Myös kylmä käärre voi helpottaa. Näiden vinkkien testaamisesta ei lievissä pistosreaktioissa tietysti ole mitään haittakaan. 
- Hanki kyypakkaus. Tabletti auttaa myös mehiläisten ja ampiaisten pistojen jälkeen. Kyypakkauksen voi ostaa apteekista ilman reseptiä.
- Älä epäröi hälyttää apua, jos pistosreaktio näyttää vakavalta. Tilanne voi kehittyä hengenvaaralliseksi hyvin nopeasti. Soita siis ambulanssi heti.  
- Jos saat pistoista vakavia reaktioita eli olet pistoille allerginen, ota yhteys lääkäriin.



Kuvat: Tarja Ollikka, SML ry
 




torstai 21. huhtikuuta 2016

Paju koristaa pihan ja ruokkii pölyttäjät

Ai että, paju tarjoaa keltaisenaan tärkeää siitepölyä!
Moni saattaa mieltää pajukon karuksi pusikoksi tien laidalla ja ehkäpä pääsiäisvitsan lähteeksi. Pajut ovat kuitenkin Suomen pölyttäjille todella tärkeitä ravintokasveja.

Sen lisäksi oikein valittu paju voi olla pihan kaunistus. Eli jos olette suunnitelleet leikkaavanne keväällä pajukkonne matalaksi, abort the mission, please :)

Paju antaa mehiläisille ja muille pölyttäjille todella hyvin siitepölyä. Pajulla hedekukat ja emikukat ovat eri kasviyksilöissä. Heteissä muodostuu siitepölyä, jota emi vastaanottaa pystyäkseen tekemään siemeniä. Pajujen keltaisenaan loistavat hedekukinnot koostuvat monista pienistä ”kukista”. Kukinnon tarkoitus on houkutella hyönteisiä pölytystyöhön, joten tarjolla on runsaasti mettä ja siitepölyä.
Jos haluaa tarjota lähiseudun pölyttäjille tai omille mehiläispesilleen sekä mettä että siitepölyä, on istutettavien tai luonnossa kasvavien pajujen oltava hedepajuja.


Valitse paju koristamaan piha
Ennen puiden lehtien puhkeamista ensimmäisenä puuna kukkii raita. Se tarjoaa mehiläislajeille runsaasti siitepölyä. Sen kukinnoissa vierailevat muutkin lähellä tavehtineet pölyttäjät. Ne keräävät ravintoa vahvistuakseen tulevaa kesää varten. Paitsi että kukkiva raita on tärkeä mehiläisille ja muille pölyttäjille, se on myös kaunis keväisessä lehdettömässä maisemassa. Kannattaakin säästä raita kaunistamaan kevään karua tonttia ja tuomaan ruokaa hyödyllisille pölyttäjille.

Pienempään pihaan sopiva ”ruokintapaju" voisi olla esimerkiksi riipparaita
(Salix caprea ’Pendula’). Pysyäkseen kauniisti kuosissaan riipparaita tarvitsee
säännöllisen keväisen leikkauksen, mutta sen voi tehdä vasta kukinnan
jälkeen. Kannattaa myös miettiä, millaisen pajun valitsee mihinkin paikkaan. Ajan kuluessa korkeaan 1,5–2 metrin runkoon vartetun riipparaidan latvuksesta tulee sen verran suuri, että pieneen rivitalopihaan sitä ei kannata istuttaa.



Eri pajujen kukinta ajoittuu pääosin kevääseen ja alkukesään. Viimeiset niistä kukkivat,
kun lehdet ovat jo lähes täysikokoisia, esimerkiksi hopeapaju ja halava.

Erilaisia puutarhaistutuksiin sopivia pajuja löytää taimitarhojen valikoimista ja asiantuntijoilta voi kysyä lisää.

ps. Pajuhunajaa ei Suomessa kerätä juurikaan koskaan, koska mehiläisyhteiskunnat tarvitsevat sen pesän kehitykseen. Pajuhunaja olisi kirkkaan tai kullan keltaista ja mietoaromista.

Hopeapaju on viimeisiä kukkivia pajuja. Lehdet ovat kukinnan aikana jo lähes täysikokoisia.
Lähde: Mehiläinen-lehti 2/2016, s.54. Tarja Ollikka.

torstai 14. huhtikuuta 2016

Mehiläiset kiinnostavat myös Hollywoodissa




Huoli pölyttäjistä ja mehiläisten katoamisesta on herättänyt myös monet vaikutusvaltaiset maailman tähdet. Keltainen lehdistö onkin julkaissut aktiivisesti mehiläisaiheisia uutisia, kun eri alojen julkkikset ovat kertoneet kokeilleensa mehiläishoitoa tai jopa hankkineensa omia pesiä. Suomessahan tiedetään mm. Miljoonasateen Heikki Salon hoitavan mehiläisiä.


Maailman suosituimpiin näyttelijöihin lukeutuva Leonardo DiCaprio oli alkuvuodesta jatkuvasti parrasvaloissa oscar-ehdokkuutensa myötä. Paitsi että DiCaprio ilahtui voitostaan, myös mehiläistarhaajat ympäri maailmaa ilahtuivat, kun tuli ilmi, että DiCaprio on hoitanut mehiläisiä - medialähteiden mukaan vieläpä aivan Oscar-gaalan alla. Omia pesiä näyttelijällä ei ole, mutta tietojen mukaan hän on auttanut äitinsä miesystävää mehiläishoidossa. Lehdistö kertoo, että mehiläishoito vähensi näyttelijän stressiä oscar-paineiden alla. Kyllä vain, mehiläishoito voi olla hyvin terapeuttista. Lehtikuvissa ympäristöasioiden puolestapuhujana tunnettu DiCaprio ainakin näyttää varsin iloiselta mehiläiset seuranaan.

Kuvat Leosta mehiläispuvussa levisivät lehdistössä. mirror.com

Myös näyttelijä Morgan Freeman on ryhtynyt mehiläistensuojelijaksi. Hän on muokannut maatilaansa Missisippissä pölyttäjille suotuisaksi ja hankkinut sinne 26 mehiläispesää. Freeman on palkannut mehiläistarhaajan hoitamaan mehiläisiä, eli ei, hän ei itse hoida mehiläisiä. Ehkäpä hänen tilaltaan löytyisi kesätyöpaikka myös suomalaisille mehiläistarhaajille ;)

Mehiläispesä on oiva lahja niistä kiinnostuneille. En tiedä, mitä Scarlett Johansson lahjasta ajatteli, mutta hänen tiedetään saaneen mehiläispesä häälahjaksi näyttelijäkollegaltaan Samuel L. Jacksonilta. Guardian on listannut tämän ja muita kuuluisia henkilöitä joilla tiedetään olleen mehiläisiä.
  
Mehiläiset ovat myös aihe, joiden puolesta on helppo ottaa kantaa. Muusikoista muun muassa Moby on puhunut voimakkaasti pölyttäjien puolesta. Hän on ollut mukana kampanjavideolla puhumassa pölyttäjien suojelemisesta ja julkaisee usein sosiaalisessa mediassa kannanottoja pölyttäjien ja eläinten hyvinvoinnin puolesta.

Myös mehiläistuotteet ovat julkkiksille tuttuja. Tuoreimpana uutinen siitä, että Gwyneth Paltrow käyttää apiterapiaa pitääkseen ihonsa nuorena.